torstai 21. joulukuuta 2017

Iloa, virtaa ja äidillistä huolehtimista - monikulttuurisesta ystävätoiminnasta on moneksi!

Punaisen Ristin ystävätoiminta voi olla yhdessä kielen oppimista, letunpaistoa, syysretki saaristoon ja välillä äidillistä huolehtimistakin. Lue Helenan, Besmellahin ja Alirezan tarinat heidän ystävyydestään. 

***
 
Toimintani alkoi läksykerhon ohjaajana toisen vapaaehtoisen kanssa 2016 syksyllä.
Koska läksykerho päätettiin lopettaa oppilaitten vähyyden takia, halusimme kuitenkin jatkaa yhteydenpitoa kahden afgaanipojan kanssa, koska he halusivat vielä jatkaa kielenopiskelua ja muutenkin pitää yhteyttä. Niinpä sovimme, että tapaamme kirjastossa aina kun heille sopii. Jännitimme oleskeluluvan saantia ja kun sitten myönteinen tuli, oli se juhlan paikka. Pojat kutsuivat meidät luokseen ja tarjosivat afganilaisen perinneaterian kabilin sekä pyysivät että opettaisin paistamaan lettuja jälkiruoaksi. Sehän sujui ja meillä oli iloinen iltapäivä. Kutsuin pojat mökille ja he saivat siellä tutustua sukulaisiini. Pojat halusivat kutsua taas meidät vastavuoroisesti lounaalle ja pitkän pöydän ympärillä oli 11 ruokailijaa!

Syyslomalla päätimme tehdä retken saaristoon. Lähdimme Korppoosta yhteysaluksella Utöhön. Matka kesti neljä tuntia. Oli melkoinen aallokko ja vähän pojilla taisi olla meritautiakin mutta Utöössä ehdimme tunnin kiertää saarta, tutustua majakkaan ja kirkkoon ja kahdeksalta oltiin taas takaisin Pärnesissä. Sieltä pari tuntia autolla ja oltiin taas Raisiossa.

Niin paljon iloa ja virtaa olen saanut näistä pojista ja niin paljon uutta olen oppinut heidän kulttuuristaan, että varmasti minä olen jäänyt saamapuolelle ja toivon, että ystävyytemme voisi jatkua edelleenkin.

Helena

***
 

Tutustuin Helen (Äidin) kanssa läksykerhossa, sitten se läksykerho loppui, mutta minä vielä kiinnostanut paljon suomen kieltä oppimista, sen jälkeen me naemme joskus kirjastossa tai hänen luonsa, koska minulla ei ole ketä Suomessa, jos minä tarvitsen apua hän autta minua, tai huoleti sama kuin äitini.

Minä oppinut paljon asioita hänest eli Suomen kulttuuri ja tunnen Suomen ihmisia, kesällä kävin mökillä tai tutustunut hänen sukulaiset kanssa, ne ovat myös hyvä ihmisiä, kutsuin heitä kyläni ja söimme yhdessä ruokaa, syslomalla kävimme laivalla eli nauvon saarissa, oli kiva reisu, minä tunnen hähestä Suomalaisia, olen niin iloa tai muistaan aina häntä.

Alireza

*** 

Olen Besmellah ja olen 18 vuotias poikamies Afganistanilainen. Ole n ollut Suomessa huikan yli kaksi vuotta. Opiskelin 5kk Suomen kieltä Peltolan koulutalossa, ja yhden vuoden opiskelin Valmassa eli Anninkaisen koulussa. Olen harrastanut tällä hetkellä nyrkkeilykilpailua noin joku neljä kuukautta sitten, ennen kuin aloitin nyrkkeilykilpailua, harrastin käydä kontusalilla, sekin oli kiva harrastus.
Ennen kuin tulin Suomeen en osannut puhua suomea tai enkä ainakaan Englantia, vai osasin pyytää joltakin jotain, mutta ei riittänyt sitä.
Olin Medividassa eli se oli minun kämppä, asuin siellä noin 9kk.
Silloin kaikki jutut olivat uskomatonta vaikeat minulle, siksi en osannut puhua tai eikä minulla ollut parhaita kaveria, kun tulin Iranista niin jonkun kaverini kanssa, ja sitten Suomen rajalla meitä oli jaettu, elikkä minut lähetettiin Turkuun ja hänet lähetettiin toiseen kaupunkiin.
Kämpässä; Silloin kun olin kämpässä ensi olin tosi laiska, koko ajan olin sängyssä ja kännykkä oli naamalla, mutta meidän netti sääntö oli vähän huono, koska se oli päällä kello 7-22, mutta mielestämme tämä netti juttu oli vähän huono, pikkuhiljaa mekin tutustuttiin keskustaan ja kauppaan, me kaikki ostimme netin pakettia jokaisillemme, meidän mielestämme näin oli kiva, koska ei kukaan meistä tiennyt, että minkälainen elämä on Suomessa. Koko oltiin kännykän pelissämme. kämpässä meillä oli kaksi Afganistanilaista ohjaajaa eli työntekijää, olin huikan iloinen kun nämä kaksi ohjaajaa olivat töissä, koska minä olisin voinut kysyä heiltä jotain hyödyllistä juttua, esimerkiksi suomen säännöstä ja suomen elämisestä jne. Eränä iltana yksi heistä tuli tarkistamaan sitä, että kuka on paikalla ja onko sähköt sammutettu kaikkia, niin hän vihasi meitä yhtäkkiä, koska me emme opiskellut mitään Suomea vai me oltiin pelaamassa kännykän peliä. hän istui tuolille ja aloitti neuvomaan meitä, hän oli niin vihainen meitä sama kuin meidän iso veljemme, sen jälkeen kun hän lähti luonamme, minä makasin sängyssä ja mietin itseäni kanssa, miten muut ihmiset kehittävät, mistä he aloittavat, onko heillä erilainen elämä kuin minä? minun mieleen tuli niin paljon kysymyksiä, ja muistan kaikki tätä jutut, koska tätä jutut rakensivat elämääni. Siinä yönä menin nukkumaan tosi myöhemmin, ehkä kello 2:30. Kun heräsin sitten välittömästi meni juoksemaan ….. 
Kello 11:00 meillä oli oppitunti, eli ohjaajat opettelivat meitä perussanoja, siinä päivänä olin ensimmäisellä rivillä, oikein halusin aloittaa oppimaan kieltä. Sen illan jälkeen kaikki meni ihan hyvin, kuin en itsekään uskonut, että minä olisin näin ihminen.
Päivällä olin kavereiden kanssani ja yöllä kun kaikki kaverit olivat kännykän kiireisenä, sitten minä rupesin oppimaan Suomea, kaikista mielestään oli tämä juttu vähän outoa, mutta mielestäni tämä oli paras kuin kaikki juttu, koska ei kukaan halunnut puhua ja rupesi häiritsemään minua, minäkin opissani Suomen kieltä.
Vuonna 2016 eli tammikuuta aloitin menemään Suomen kielen kouluun, koulussa kaikki jutut olivat erillä tavalla kuin Afganistanin koulun, koska me opiskeltiin Quranin koulussa. tässä koulussa opiskelin viisi kuukautta, omasta mielestäni opin kuutenä kuukautena perussanoja, mutta muista mielestään minä opin tosi hyvin, koska suomen kielen on ollut niin vaikeata kuin muita kieltä. Kun minun koulun päättyi, olin koko ajan taas kotona, ja minä itse rupesin etsimään työharjoittelua tai jotain tekemistä, että olisin Suomalaisten kanssa, saisin vähän rahaa, sekä minun suomen kielitaitokin kehittää. sain ohjaajan avustaan mukana Mehiläisestä kesätyön harjoittelun.
Mehiläisessä sain parhaat työkaverit ja osa aika työn, elikkä joskus koulun aikanakin voin mennä töihin, sitten olisin saanut pieni palkka.  
Vuonna 2016 elokuuta eli 14. päivä aloitin opiskelemaan Valman, elikkä Valma on se kurssi, että minä valmistauduin johonkin ammattikouluihin. Opiskelin Valmassa yksi vuosi eli opiskelin 27.05.2017.n asti. Valmassa kaikki oli kiva, koska suuri osa meistä oli Afganistanilaisia, koko ajan me viihdyttiin niin kivasti opettajin kanssa.
Kun olin Valmassa, joskus puhuin oman opettajan kanssa tulevaisuudestani, miten voisin järjestää elämäni, tai mikä ammatti on ollut sopiva minulle, hänkin olisi ollut niin paras kuin minä itse halusin.
 Hän ehdotti ajatusta minulle, sekä miten kehittää elämäni. Hänen ehdotus oli sitä, että minä voisin hänelle, minun piti kirjoittaa tarinoita   ainakin neljä tai enemmän viikossa, minuakin kiinnosti sitä juttua. Joskus kirjoitin hänen tarinat, ja joskus kirjoitin omasta elämästä, että minkä tilanne minulle oli ennen kuin tulin Suomeen.
Silloin kun olin Valmassa ja myöskin asuin Medividassa, ja Medivida järjesti meille läksykerho, se oli jossain muualla, eikä se ollut missä, me asuttiin, siellä oli kaksi avustajaa, he kysyivät meiltä kotitehtävämme ja he auttoivat meitä.
Siellä olin joskus yksin heidän kanssaan. He kysyivät minulta, minun elämän menestymisestäni, minäkin kerroin heille kaikkein kaikkia, niin hekin kuuntelivat minua ehdottomasti.
Joskus minä sanoin jolle kämppä kaverille tästä jutusta, häntäkin oli kiinnostunut, sen jälkeen hänkin meni minun kanssani läksykerhoihin, me oltiin kaksi ja kaikki meidän juttumme meni tosi hyvästi.
Pikkuhiljaa meidän läksykerho loppui, koska me olimme vähän ihmistä. Läksykerhon jälkeen me sovittiin tapaamaan toistamme kirjaston kahvilalle tai muihin kahvilaan, meidän tarkoitus oli sitä, että he opettelivat meitä Suomen kieltä, ja sekä hekin oppivat meidän kulttuuria.
Aikamme meni ihan normaalisti, minun ja kaverin kieli oli kehittynyt paremmiksi. Minulla oli oleskelulupa ja valitettavasti kaverillani ei ollut sitä, tämä oli niin järkyttävä juttu. Kauan päästä kaverini sai oleskelulupa ja minut oli muutettu Raisioon. Minä kutsuin heitä ja myöskin kaveriani, tein kaverin kanssa, Afganistanin ruokaa, se nimi oli Kabuli, sillä on ollut rusinoita, porkkana, öljy, sipulia ja riisi, tämä päivä oli outoa minun vieraille, koska he söivät erilaista ruokaa.
Tämän jälkeen Helena joutui lähtemään Espanjaan, kun Helena lähti Espanjaan, sitten heti laittoi kiittämisen ja terveisiän kirjeen.
Minä välitin sitä kirjetta, koska se oli ensimmäisen kirje, että joku lähetti minulle. Minä luin ja vastasin pitkällä kirjoittamalla, eli sillä kirjoitin kaikista kaipaamisesta jutustani, kirjoitin sitä kirjetta, sen takia, koska minä olisin uskonut häntä sama kuin oman äitiäni. Ennen kuin Helena tuli Espanjasta, minä ja Ali kaverini tapasimme jossain kahvilalla Leilaa, ihan sama kuin ennen.
Sen jälkeen Helena tuli Espanjasta, välittömästi me tavattiin ja mentiin elokuviin, sen jälkeen mentiin kahvilalle.
Vuonna 2017, koulun aikana tai viikonloppuna menimme Helenan ja hänen miehensä johon saaristoihin, matkalla puhuttiin ja viihdyttiin niin mukavasti.
Helena ja Leilan kanssa on ollut sama kuin meidän oikein äitimme, koska he ovat opetellut ja kehittyneet meitä niin fiksusti.
Minua olisi kiinnostanut Leilan ja Helenan kanssa sitä, että he ovat ollut huolessa meitä, niin kuin oman poikansa. Minä olisin tykännyt siitä ja olisin ollut iloinen heidän kanssaan.
Besmellah
***

Tervetuloa mukaan monikulttuuriseen ystävätoimintaan! Toimintaan pääset mukaan osallistumalla lyhyelle ystäväkurssille sekä Tulijan  tukena ja ystävänä -kurssille. Seuraava Tulijan tukena -kurssi järjestetään Turussa 24.2. Katso lisä- ja ilmoittautumistiedot osoitteesta https://rednet.punainenristi.fi/node/48064










perjantai 15. joulukuuta 2017

Haastepiirissä Katja Heinonen



[Haastepiiri on SPR Varsinais-Suomen piirin toimijoiden oma mahdollisuus haastaa mukaan muita toimijoita yli osaston rajojen. Haasteen saaja voi olla vapaaehtoinen, jäsen, työntekijä tms. - niin uusi kuin vanha tekijäkin!


1. Kuka olet?


Olen Katja Heinonen Mynämäestä. Lapsuuteni olen asunut Mynämäen Karjalassa, mutta viimeiset yli 20 vuotta olen jo asunut Mynämäen keskustassa, Kivistönmäessä. Ammatiltani olen lastentarhanopettaja ja sitä työtä olen tehnyt Mynämäen varhaiskasvatuksessa jo pitkään, mutta tällä hetkellä teen töitä myyntiedustajana.

2. Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?

Mynämäen osasto on todella vireä ja toiminnallinen osasto! Meillä on Apuommelkerho, joka tekee porukassa lahjoituskankaista vaatteita, jotka viedään Kalkkuun ja sitä kautta tietysti maailmalle niitä tarvitseville. Perinteinen ystävätoiminta on osastossamme vankalla pohjalla sekä myöskin jokin aika sitten uuteen nousuun lähtenyt ensiapuryhmä. Siinä olen itse ryhmän varajohtajana. Lisäksi meillä on vireä Reddie Kids-kerho sekä nettiparkki, jossa seniorit voivat harjoitella monipuolisesti tietokoneen käyttöä.

3. Mikä on roolisi ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?

Mukaan toimintaan innostuin jo lapsena kun äiti ja isä olivat mukana ensiapuryhmässä. Niissä harjoituksissa oli tosi jännää ja aikuisena sitten kävin kurssit tietysti itsekkin. Kallion Airi ja Reino houkuttelivat minut mukaan ryhmätoimintaan ja se olikin sitten menoa... Nykyään olen ryhmässämme enää varajohtajana, mutta aiemmin olin myös pariin otteeseen osaston hallituksessa. Tällä hetkellä olen vielä osastomme valmiustoiminnan sekä ja henkisen tuen toiminnan yhdyshenkilö. Lisäksi toimin Turun seudun henkisen tuen ryhmässä ja olen mukana Vapepan Mynämäen paikallistoimikunnassa.

4. Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa?

Toiminnassa on parasta, kun huomaa, että joku todella saa apua itselleen. Varsinkin henkisen tuen ryhmässä toimimisen koen erittäin palkitsevana. Ihmisten vilpitön kiitos siitä, että joku tuntematon tulee luo, ja haluaa auttaa, kun maailma on romahtanut esim.lähiomaisen äkillisen kuoleman takia, tekee tämänkaltaisesta melko raskaastakin vapaaehtoistyöstä erittäin palkitsevaa. Punaisesen  Ristin toiminnassa olen myös tutustunut lukuisiin ihaniin ja samanhenkisiin ihmisiin, joista suuri osa on myös hyviä ystäviäni!

5. Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan

Punaisen Ristin toimintaan kannattaa lähteä mukaan, jos haluaa olla tekemisissä mukavien ihmisten kanssa, haluaa hyödyllistä tekemistä ja kuulua johonkin fiksuun järjestöön.

6. Vapaa sana

Toivon iloa ja valoa kaikille Punaisen Ristin toiminnassa mukana oleville!

7. Kenet haastat seuraavaksi?  

Haastan seuraavaksi mukaan hyvän ystäväni Päivi Salovaaran Raision osastosta. Hän on pitkän linjan toimija, jolla on sydän paikallaan!