Youth Delegate Training, May 2019

A few kilometers from Heinola, next to the beautiful lake Ruotsalainen, is the Finnish Red Cross Training Centre. The site of the training center houses the old Nynäs manor which was donated to the Finnish Red Cross by Kymin Osakeyhtiö. The training center is now known after the name of the manor, i.e. ‘Nynäs.’ The Training Center is located over a beautiful expanse of the forest which includes facilities for training and accommodation of participants and of course a lakeside sauna. 

Thirty participants are selected to participate in the annual Basic Training course for Future Youth Delegates. This course is conducted every year by the Finnish Red Cross and invites young adults between 18 and 28 years of age. 

After completing the training course, the participants join the Youth Delegate Reserve and have the opportunity to be deployed on Missions. The missions are usually a part of the development framework category, which involves cooperation and development activities with Red Cross National Societies from around the world.

The training this year began on 25th May 2019 and involved almost thirty participants, both from Finland and abroad. The participants from Turku were Mikko, Aliina, Oona, Milla and Ameya. 

The training included both theory and practical exercises. Firstly, the participants are informed of the activities of the Finnish Red Cross. Secondly, the regulatory and operational framework of the International Federation of the Red Cross and Red Crescent Movement and the International Committee of Red Cross is discussed. 

There is an array of teambuilding exercises and presentations to develop team cooperation and communication. There are also exercises that allow the participants to gain experience in facilitating workshops. Some practical activities based on team communication were conducted in the serene forest behind the Training Centre. 

The training is intensive but ends up developing an excellent team spirit among the participants. This teamwork was showcased when the participants worked in teams to build a Project for the Finnish Red Cross. Spirits were high during the entire training, and the international participants were enthusiastic about sharing experiences from their own Red Cross National Societies. 

This year the international participants were from Austria, Lithuania and Ukraine. The training course also devoted specific sessions facilitated by the international participants to discuss issues faced by their national societies and what actions they take to tackle them effectively. It was nice to see that the spirit of the Red Cross and Red Crescent Movement transcends borders and can make people come together and work towards a better society.

Lastly, the session on recognizing privilege was impactful, and the experiences shared by former youth delegates were inspiring. The biggest takeaway from the training was that the Finnish Red Cross has firm roots in both domestic and international humanitarian development activities. The Youth Delegates Training empowers the Future Youth Delegates in assisting the Finnish Red Cross in its local activities within Finland, and it's deployments abroad.

The Youth Delegate Program ensures that the youth is involved within the activities of the Finnish

Red Cross and are working towards building a better world according to the principles and cross-cutting themes of the Red Cross Movement.

Ameya Foujdar

Participant in the Youth Delegate Training 2019

Ollaan yhdessä #vainihmisiä!

Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat monen toiminnan kautta mukana rakentamassa yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus kohdata toisiansa. Usea vapaaehtoinen on keskusteluissa kiteyttänyt upeasti, että vapaaehtoisuus on kohtaamista. Kohtaamisia syntyy inhimillisten tekojen ja läsnäolon kautta ja nämä kaikki tuottavat yhteisöissä hyvää.

Kevään aikana olemme saaneet nähdä ja kuulla Punaisen Ristin Hämeen ja Varsinais-Suomen piirien somekanavissa monen vapaaehtoisen kertovan ajatuksiaan vapaaehtoisuudesta, inhimillisyydestä ja toisen ihmisen kohtaamisesta. Vapaaehtoisten lisäksi mukaan on lähtenyt myös muita henkilöitä, jotka haluavat olla tukemassa Punaista Ristiä ja yhdessä edistämässä viestiä inhimillisemmän yhteiskunnan ja jokaisen ihmisen jakamattoman ihmisarvon puolesta.

Sosiaalisen median kanavissa näkyvät kuvat ja videot liittyvät Vain ihmisiä -kampanjaan. Kyseessä on Suomen Punaisen Ristin, Kirkon Ulkomaanavun ja Amnestyn yhteiskampanja, jolla edistetään moniäänisempää, kaikkia kunnioittavaa ja yhteistä vastuuta kantavaa Suomea. Meistä jokainen on kutsuttu kampanjaan mukaan! Yksilöistä muodostuu yhdessä joukko, joka jakaa kohtaamisen, kuuntelemisen, läsnäolon ja toisen ihmisen kunnioittamisen viestiä. Viestiä siitä, että meillä ihmisillä on enemmän yhteisiä kuin erottavia asioita, koska olemme #vainihmisiä!

Kampanja on tuottanut kohtaamisten tueksi Vain ihmisiä -kohtaamiskortit, jotka löytyvät vainihmisia.fi -sivulta. Kortit kannustavat pysähtymään hetkeksi toisen ihmisen tarinan äärelle ja kertomaan omamme, sillä jokaisen tarina on ainutlaatuinen. Kohdatessamme voimme samalla huomata asioita, jotka yhdistävät meitä. Kohtaamiskorttien kysymykset tuovat pohdittavaksemme muun muassa lapsuuden haaveita, elämän käännekohtia, asioita, joita haluaisimme maailmassa muuttaa ja sen, mistä olemme viime aikoina olleet kiitollisia. Korteista löytyvä ”inhimillisten kohtaamisten muistilista” muistuttaa empaattisesta ja kunnioittavasta toisen ihmisen arvostamisesta. Annetaan jokaiselle tila kertoa oma tarinansa ja jakaa siitä sen verran kuin hän itse kokee hyväksi.

Kohtaamiskortteja voi miettiä käytettäväksi esimerkiksi koulutuksien tai tilaisuuksien aluksi. Kortteja on käytetty myös esimerkiksi kielikahviloissa ja ryhmätoiminnoissa. Korteista voi poimia käytettäväksi vain yhdenkin kysymyksen tilanteen mukaan. Kohdataan toisemme!

Vain ihmisiä -kampanja jatkuu Hämeen ja Varsinais-Suomen piireissä toukokuun 2019 loppuun.

Lisätiedot:

Hämeen ja Varsinais-Suomen piirit: anna.tenho@redcross.fi

Valtakunnallinen kampanja vainihmisia.fi

Vapaaehtoistoiminta antaa olemassaololle merkityksen

Kuka olet?

Olen Helena Tähtinen ja olen ollut SPR:n jäsen pari kymmentä vuotta, ensin Turussa ja muutettuamme Mynämäelle liityin v. 2002 Mynämäen osastoon. Siitä lähtien olen toiminut aktiivisesti osastossa. Työurani tein Turun yliopiston kirjastossa ja jäi eläkkeelle v. 2014.

Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?

Osastossamme on aktiivinen EA-ryhmä, joka harjoittelee säännöllisesti ja päivystää myös lähiosastoista tulevien ryhmäläisten kanssa. Päivystyksiä on runsaasti varsinkin kesäaikaan omassa kunnassa ja lähialueilla.

Aktiivinen Reddie Kids -ryhmä on toiminut taas pari vuotta osastossamme, osallistujia on toistakymmentä lasta. Vuoden alussa kunta palkitsi nuoret ryhmänohjaajat Venlan ja Emiilian kunniamaininnalla "Vuoden nuori".

Apuommelkerhomme tekee lahjameteriaaleista lastenvaatteita SPR:n katastrofiavun tarpeisiin. Lisäksi jotain kerhon tuotteita mm. neulepeittoja myös myydään tilaisuuksissamme toiminnan pikkuhankintoja varten.

Nettiparkkimme on auki ti-pe klo 10-14, ja työllistää pitkäaikaistyöttömän nuoren, joka arkipäivisin auttaa tietokoneongelmissa paikallisia eläkeläisiä ja muita kyselijöitä. 

Ja ystävätoimijoita on osastossa toistakymmentä, jokaisella 1-2 ystäväasiakasta. Lisäksi osallistumme SPR:n keräyksiin, joista Nälkäpäivä on tärkein tapahtuma vuodessa. Ajoittain osallistumme  paikallisten muiden yhdistysten ja toimijoiden yhteisiin tapahtumiin esitellen toimintaamme, mm. Laurin markkinoilla elokuussa ja joulukadun avajaisiin yms.

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?

Olen ollut osaston sihteerinä vuodesta 2002 lähtien (yhtä välivuotta lukuunottamatta), vaan tämän vuoden alussa luovutin tehtävän nuoremmalle. Ryhdyin aktiivisesti toimimaan juuri 2001, kun ICT-torneihin kohdistuneet terrori-iskut herättivät minussa pakottavan halun tehdä jotain yhteiseksi hyväksi. Siitä lähtien olen osallistunut osastomme toimintaan eri muodoissa.

Mikä on toiminnassa parasta ja mitä se antaa?

Osallistuminen antaa tunteen omasta tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä. Samoin toimintaan liittyy tiettyä yhteisöllisyyttä, ja on mukava nähdä toimintamme olevan tarpeellista ja arvostettua.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan

- On tyydyttävää nähdä toimintamme tuottama ilo ja helpotus avuntarvitsijoissa.

- Osallistuminen antaa olemassaololleni merkityksellisyyttä.

- Yhteisöllisyys, suuri ystäväpiiri ja kuuluminen suureen auttajien joukkoon.

Vapaa sana
Syy miksi aloin toimia aktiivisesti SPR:ssä oli oivallukseni, että kotiutuminen Mynämäelle kohenee osallistumalla johonkin paikalliseen toimintaan. Ja SPR oli yksi niistä kohteista, jotka valitsin. 

Monimuotoista toimintaa toisten ihmisten auttamiseksi Naantalissa

Kirjoittajat Anja, Anne ja Riitta
Naantalin osaston vapaaehtoiset

Lueskelin muutama päivä sitten SPR:n toimintalinjausta ja osaston tehtäviä. Jäin miettimään onko Naantalin osasto monimuotoisen toiminnan osasto vai jotain vähemmän.

Kun pieni ja aktiivinen joukko vastaa monen moisesta toiminnasta, se ainakin tuntuu monimuotoiselta. On säännölliset hallituksen kokoukset, ystävätoimintaa, monikulttuurisuustyötä, viranomaisyhteistyötä, tapahtumien järjestämistä, koulutusta, uusien ohjelmien opettelua (Oma Punainen Risti), ensiaputoimintaa, käsityökerhoa jne. Jäsenistäkin pidetään huolta; muistetaan merkkipäivinä ja laitetaan tiedotteita nettisivuille ja sähköpostiin. Hallituksen WhatsApp-viestittely edesauttaa tiedon kulkua. Myös jäsentiedotteita laitetaan postissa kotiosoitteeseen. Puheenjohtajalla, rahastonhoitajalla ja sihteerillä on sen lisäksi tehtäviä, mistä toiset eivät välttämättä tiedä mitään. On näkyvää ja näkymätöntä työtä.

Itsellä on ainakin sellainen tunne, että toimintaa ja tehtäviä on riittävästi, joskus liikaakin.

Punaisen Ristin osastotyöskentelystä on tullut monta kertaa mieleeni Aki Sirkesalon biisin kertosäe: "Annoin pikkusormen, se vei koko käden".  

Iloa ja huolta vapaaehtoistoiminnasta

Vapaaehtoistyö tuottaa iloa, mutta myös huolta. Kuka näitä tehtäviä tekee tulevaisuudessa, kun vanha ja ahkera vapaaehtoispolvi siirtyy oikeasti eläkkeelle? Siinä taas uusi tehtävä; vapaaehtoisten rekrytointi. Onneksi uusiakin jäseniä, myös nuoria, aina silloin tällöin liittyy joukkoomme.

Jos vapaaehtoistyöstä tekisi luettelon, siitä tulisi aika pitkä. Yritän tiivistää. Arja käy joka maanantai päiväkodissa ja alakoulussa opettamassa suomen kieltä lapsille, jotka ovat vasta tulleet maahamme. Illalla hän vetää läksykerhoa Maaritin kanssa aikuisopiskelijoille. Ystävät (20) käyvät vierailulla palvelutalolla ja ystäviensä kotona. Ystävät ja ystäväperheet ovat vanhoja naantalilaisia mutta myös toiselta puolelta maailmaa tänne tulleita ihmisiä. Osa ystävistämme odottaa ystäväasiakasta. Kaikki halukkaat ovat saaneet ystävän.

Neljä kertaa vuodessa järjestämme monikulttuurisia ystäväiltoja yhdessä viranomaisten kanssa. On vietetty vappu- ja joulujuhlat, käyty ongella, grillattu ja tehty retki Turun linnaan. 

Ensiapuryhmä (8) pitää huolta osaamisestaan kurssien muodossa ja kokoontumalla luentoja kuunnellen ja harjoittelemalla. Lisäksi ryhmäläiset päivystävät eri tapahtumissa pitkin vuotta. Viime vuonna käytiin 12 tapahtumassa. Lisäksi ryhmäläiset hallituksen avustamana kävivät antamassa ea-opetusta 8-luokkalaisille.

Olemme mukana myös vanhusneuvoston toiminnassa aktiivisesti. Vanhusneuvosto on kaupungin ja sen alueella asuvien vanhusten ja siellä toimivien vanhus- ja eläkeläisjärjestöjen sekä vanhustyötä tekevien yhteistoimintaelin.

Mukavinta toiminnassa onkin yhdessä tekeminen esim. Auttajakurssien, Punaisen Ristin viikon, Nälkäpäivän tai ystävänpäivän tapahtumien järjestäminen. 

Vajaa kuukausi sitten järjestimme K-Supermarket Ukko-Pekkaan pop up-kahvilan. Kauppias antoi tarvikkeet ja me keitimme pullakahvit. Kahvilassamme kävi jakamassa kuulumisia yli 100 vierasta. "Täällä voisi istua vaikka koko päivän", totesi eräs asiakas. Hyvä mieli tuli itsellekin.

Iltaterveiset Nuorten turvatalolta

Heta kääntyilee hellan edessä, ruokaa tulisi keksiä itselle ja neljälle. Heta päätyy keittämään pussillisen perunoita, kylkeen hän taiteilee tomaattista soijarouhekastiketta. Kunnon kulhollinen salaattia lisäksi ja leipää, voita, juustoa pöytään... Mehukattia iso kannu, vettä toiseen kannuun myös, joku taisi haluta maitoakin. Kolme nuorista saapuu kutsusta keittiöön syömään, mutta yksi onkin tunti sitten käynyt purilaisella ja jää olohuoneeseen. Heta esittelee loihtimansa ruuat ja muistelee mielessään nuorten nimiä. Siiri tuossa ja Suvi, hän on Emil, ei vaan Erik... Olohuoneeseen jäi... Emmihän se oli. Heta ei ole hajamielinen suurperheen äiti eikä hajamielinen tai äiti muutenkaan. Hän on vapaaehtoistyössä SPR Nuorten turvatalolla Turussa ja on tavannut yhtä lukuun ottamatta nämä nuoret tänään ensimmäistä kertaa. Heta viettää turvatalolla tämän illan ja yön, seuraava vapaaehtoisvuoro hänellä on taas kuukauden päästä.

Työntekijä Merja auttelee Hetaa pöydän kattamisessa ja ehtii syödä Hetan ja nuorten kanssa. Merjalle nuoret ovat jo tuttuja, samoin vapaaehtoinen Heta. 16-vuotias Siiri on ollut turvatalolla tämän viikon, ensi viikoksi hän on menossa kotiin. 15-vuotias Erik on tullut kaksi päivää sitten, 18-vuotias Emmi on ollut turvatalolla jo yli kuukauden. Emmi on juuri saanut tietää saaneensa pienen vuokra-asunnon, johon pääsee muuttamaan kuun lopulla. Ruuan jälkeen Emmi näyttää Merjalle kuvia asunnosta. Ensimmäistä omaa kotia on etsitty Emmille yhteistuumin, ja tunnelma on iloinen nyt, kun koti on viimein löytynyt. Emmin äitikin on lopulta ilmoittautunut tytölle muuttoavuksi. Summeri soi ja Merja lähtee avaamaan tulijalle ovea. Sieltä saapuu Tomi, 19-vuotias, jolla on ollut murheita. Tomi ei ole majoituksen tarpeessa, hän käy Merjan kanssa keskustelemassa. Illalla viimeiseksi Merjalla on tapaaminen vielä Erikin ja tämän vanhempien kanssa. Keskustelun jälkeen Erik lähtee vanhempiensa kanssa takaisin kotiin.

17-vuotias Suvi katselee ikkunasta ulos Yliopistonkadulle. Iltapala on syöty, huonetoveri on jo pedissään. Suvi ei vielä tiedä miten hänen asiansa tulevat ratkeamaan, mutta on tyytyväinen, että nyt häntä ainakin autetaan selvittelyissä. Suvi huokaisee, kiskaisee verhot ikkunan eteen ja kömpii sänkyynsä. Aamulla kouluun, herätys klo 6.30. Suvi kuuntelee, kun vapaaehtoinen vielä sammuttelee valoja olkkarin puolella, työntekijä kuuluu kirjoittelevan toimistossa jotain tietokoneella.

Minä istun toimiston naksuvalla työtuolilla lukemassa kirjoittamaani tekstiä ja mietin olenko onnistunut enemmän kuvaamaan turvatalon arkea vai valvottamaan nuoria tuolin äänillä. Tomi ei ole oikea keskusteluasiakas, eikä Siiriä, Suvia, Erikiä ja Emmiä oikeasti ole talossa tai olemassa. Ei täällä ole Heta-vaparia tai Merja-työntekijää myöskään, mutta Henna-vapaaehtoinen täällä nyt on ja minä tässä myös valvon yössä työntekijänä. Kaikki tarinan nuoret voisivat myös olla olemassa: viime vuonna kriisimajoituksessa kävi yhteensä 109 asiakasta, muita asiakkaita kävi 267.

Kello on kaksi, talo on hiljainen. Ensimmäiset reippaat talolla oikeasti olevat nuoret heräävät tänään kuudelta, reippaita työntekijöitä alkaa saapua seitsemältä. Turvatalolla ollaan paikalla vuoden jokaisena iltana ja yönä, päiväsaikaan arkisin maanantaista perjantaihin.

Minna Myllymäki
Kriisi- ja perhetyöntekijä, SPR Nuorten turvatalo, Turku

"Päivääkään en vaihtaisi pois", toteaa Pirjo Ilkka haastepiirissä

Kuka olet

Nimeni on Pirjo Ilkka ja olen syntynyt Kustavissa. Olen muuttanut nuorena Ruotsiin, ja tullut paluumuuttajana takaisin synnyinpitäjääni vuonna 1997.

Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?
Meillä Kustavin osastossa on paljon kaikenlaista toimintaa.

Aloitetaan vanhustenkerhosta, joka on noin kerran kuukaudessa, kerhossa meillä on erilaista ohjelmaa, jota vapaaehtoiset vuorollansa järjestävät, kuten esim. askartelua, kukkien tunnistusta, valokuvien katselua, yhteislaulua, ym. Lisäksi järjestämme heille ohjelmallisen joulujuhlan, ystävänpäiväjuhlan ja kesän kynnyksellä lettukestit. Heinäkuussa teemme hautausmaaretken, jolloin vanhukset pääsevät käymään omaistensa haudoilla ja tämä retki päättyy aina kahvihetkeen, jonka juomme kellotapulin varjossa.

Meillä on myös ystävätoimintaa, jossa vapaaehtoiset käyvät yksinäisten vanhusten luona viettämässä yhteistä aikaa ja heidän kanssaan kauppa- tai muilla asioilla. Saattajapalvelumme on ahkerassa käytössä. Aina kun saattajaa tarvitaan lääkäri- ja sairaalakäynteihin, niin meidän saattajalistalla olevista joku lähtee pyydettäessä mukaan vanhuksen turvaksi ja tueksi. Osastomme järjestää vapaaehtoisille aina elokuussa virkistysillan saunan, hyvän ruuan ja ohjelman merkeissä. Virkistysillassa ja muissakin tapahtumissa on aina mukana myös osastomme maskotti Priki-koira, jolla on ihan oma punaisen ristin liivi yllään.

Kesäisin kesäkuun lopulta elokuun alkupäiviin meillä on tiistai-iltaisin iltakirppis, eli takaluukkukirppis. Siellä on myös kahvin ja pullan myyntiä tuotteidemme ja  lahjoituksina saatujen kirppistavaroiden lisäksi. Kahvipöydän ympärille kokoontuu aina vakioporukka ja siinä jutellaan kuulumiset ja muut asiat.

Uutena toimintana olemme aloittaneet painonhallintaryhmän, joka kokoontuu kerran viikossa muutamaa kuukautta lukuun ottamatta. Siellä mitataan mm. verenpaineet sairaanhoitajan toimesta, sekä tutustutaan terveellisiin ruokiin - huumoria on myös mukana keventämässä keskustelua.

Olemme myös ahkerassa yhteistyössä paikallisen Salen kanssa, sekä naapurikuntamme Taivassalon SPR:n kanssa. Heidän kanssaan järjestetään esim. ystävä- ja ensiapukursseja. Myös muiden yhteisöjen kanssa tehdään yhteistyötä tarpeen vaatiessa.

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?
Minä lähdin mukaan paikallisen SPR:n toimintaan ystäväni pyynnöstä alkuvuodesta 2000. Hallituksessa olen ollut mukana 1.1. 2009 alkaen, samoin ystäväpalvelussa ja kerhonvetäjänä. Tiedottajaksi minut valittiin 2010, sekä tiedottajaksi ja web-masteriksi 2011 lähtien, joissa tehtävissä toimin edelleenkin. Lisäksi toimin valokuvaajana, syntymäpäiväkorttien tekijänä ja runojen kirjoittajana osastomme merkkipäivähenkilöille.

Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa?
Toiminta on parasta, kun saa olla ystävien ja vanhusten parissa, auttaa heitä olemalla apuna eri tilanteissa. Osata kuunnella heidän huoliaan ja murheitaan omista sairauksistaan ja muista murheista, kannustaa ja rohkaista heitä, olla tukena. Tämä antaa mielihyvää itselleni, kun olen pystynyt auttamaan ja kannustamaan myös minua eteenpäin.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan
Lähde mukaan vapaaehtoiseksi, se antaa uutta sisältöä elämääsi, saat uusia ystäviä. Antaa auttajalle hyvän mielen ja tarpeellisuuden tunteen, että olet tärkeä.

Vapaa sana
Päivääkään en vaihtaisi pois tästä osastomme toiminnasta. Se on tuonut paljon uusia ystäviä ja tuttavia koulutusten ja tehtävien myötä. Esimerkiksi mukanaolo Myrskytuuli-harjoituksessa antoi minulle paljon uutta tietoa ja taitoa sekä kuvavinkkejä, kun sain olla kuvaamassa harjoitusta, joka oli Paraisilla. Toisten mielestä minun pitäisi ajatella myös omaa itseäni ja jaksamistani, mutta olen aina ajatellut, että toiset ensin, sitten vasta minä. SPR järjestää niin paljon monipuolisia koulutuksia piirissä, että niistäkin olen saanut paljon irti ja oppinut kaikenlaista uutta. Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppiakseen jotain uutta. 

Kenet haastat seuraavaksi
Haastan Helena Tähtisen Mynämäen osastosta

Kokemuksia Kaarinan koulujen ylijäämäruuan jakelusta vuonna 2018

Kirjoittaja Marja Helena Salmio

SPR Kaarinan-Piikkiön osaston vapaaehtoinen

Näin se alkoi

SPR Kaarinan-Piikkiön osasto aloitti marraskuussa 2017 Hovirinnan koulun kouluruokailusta yli jäävän ruuan jaon kaarinalaisille. Kyseessä oli kokeilu, jonka takarajaksi asetettiin lukukauden loppu. Jo ennen lukukauden viimeisiä viikkoja totesimme yhdessä jakoon osallistuvien vapaaehtoisten, asiakkaiden ja Kaarinan kaupungin kanssa, että ruokajakoa jatketaan kevätlukukauden alusta.

Näin se jatkui 

Tammikuussa 2018 toiminta Hovirinnan koulussa jatkuikin jo tottuneesti. Osa vapaaehtoisista, jotka asuivat kaupungin pohjoisosassa, Littoisissa, ehdottivat toiminnan laajentamista Littoisten alueen kouluihin. Ristikallion päiväkoti ja Kotimäen yhtenäiskoulu innostuivat asiasta. 

Tammikuun aikana kävimme neuvottelut järjestelyistä, varustimme pisteet ja kutsuimme alueen asukkaista lisää vapaaehtoisia. Vapaaehtoisryhmään ilmoittautui alueelta noin15 uutta vapaaehtoista. Ryhmän ytimen muodostivat Hovirinnassa kokemuksensa hankkineet. Jako näissä pisteissä alkoi hiihtoloman jälkeen helmikuussa 2018. Ryhmä pääsi heti hyvään alkuun.

Huhtikuun alusta joukkoon liittyi vielä Piikkiön yhtenäiskoulu. Myöskin Piikkiön alueelta saimme kokoon oman vapaaehtoisten joukon, noin 15 henkilöä, joka huolehti Piikkiön keskustan lähituntumassa olevan koulun ylijäämäruuan jaosta.

Näin mentiin kevätlukukauden loppuun. Poikkeuksen muodosti Ristikallion päiväkoti, jonka jakajaryhmä halusi ehdottomasti jatkaa vielä kesäkuunkin, koska päiväkoti, kouluista poiketen oli toiminnassa. Vapaaehtoiset olivat havainneet ruokajaon suuren merkityksen asiakkaille, jotka tulivat päiväkotia ympäröivältä asuinalueelta.

Toiminta jatkui kaikissa neljässä pisteessä tottuneesti syyslukukauden alusta. Vastaanotto eri pisteissä oli lämmin, jopa riemukas.

Tuhansia asiakaskontakteja

Vuodenvaihteen tilastot kertoivat, että vuoden aikana asiakaskontakteja oli ollut yhteensä noin 7800. Päivittäinen hakijamäärän vaihteli eri pisteissä 2 – 35 henkilöön. Vapaaehtoiset tapasivat  siis eri jakelupisteissä päivittäin viitisenkymmentä ruuanhakijaa.  Vilkkain piste oli Hovirinnan koulu ja kävijämäärältään ”hiljaisin” Piikkiön piste. Piikkiölle omaleimainen piirre oli naapuriapu. Se tarkoittaa sitä, että yksi henkilö saattoi oman annoksensa lisäksi viedä annoksen naapurille. Koulu kun on hieman vaikeakulkuisessa paikassa esim. apuneuvoja käyttävälle henkilölle.

Paljonko vapaaehtoisia tarvitaan?

Päivittäin eri paikoissa on ”remmissä” yhteensä viisi jakajaa. Pienemmissä pisteissä oli yksi vapaaehtoinen/päivä ja Hovirinnassa kaksi. Ajankäytöllisesti toimitus on nopea. Itse ruuan jakaminen vie aikaa 15 - 20 minuuttia, ei aina sitäkään. Valmistelut ja jälkityöt yhteensä noin 15 min, joten vajaassa tunnissa koko operaatio on valmis. Tällä hetkellä vapaaehtoisille jakovuoroja tulee keskimäärin 1 – 2 kertaa kahdessa viikossa ja vähemmänkin, oman valinnan mukaan. Jotkut haluavat osallistua enemmän ja jotkut vähemmän. Toistaiseksi jokaisen pisteen toiminta on pyörinyt mukavasti. Kun muutostarpeita on tullut, niiden hoitaminen on sujunut mallikkaasti.

Miten vuorot järjestetään?

Jakajat itse suunnittelevat vuoronsa yhdessä toiminnan vetäjän kanssa. Kokoonnumme pisteittäin noin kolme kertaa lukukaudessa, ja niiden yhteydessä jokainen vapaaehtoinen valitsee taulukosta omat vuoronsa. Olemme kehittäneet tähän aivan oman menetelmän. Sähköinen tiedonvälitys auttaa mukaan heidät, jotka eivät syystä tai toisesta voi tulla paikalle. Jokainen saa yhdessä laaditun vuorotaulukon itselleen sähköpostin (tai tarvittaessa tavallisen postin) välityksellä. Vuorojen järjestämisen lisäksi kokoontumisissa keskustellaan esiin tulleista kehittämisajatuksista ja ratkotaan eteen nousseita ongelmia.

Kumppanuudet

On ollut mahtavaa huomata, että päivittäisen jakotapahtuman merkitys on moniulotteinen. Konkreettisin merkitys on tietysti se, että hakija perheineen saa lämpimän aterian ja syötäväksi valmistettu ruoka ei päädy biojätteeksi. Vuodessa oli vain 16 päivää, jolloin jossakin pisteessä ei ollut ruokaa jaettavaksi. Sen lisäksi asiakkaista on syntynyt toinen toistaan tukeva yhteisö. He tulevat miltei poikkeuksetta paikalle hyvissä ajoin ehtiäkseen jutella ruokaa odoteltaessa. Se saattaa jollekin olla päivän mittaan ainoa ihmiskontakti. Lisäksi ruuan haku on hyvä syy lähteä liikkeelle ja saada samalla vähän liikuntaa ja raitista ilmaa. Ei huono juttu sekään.

Yhteistyö koulujen henkilökunnan kanssa on toiminut mahtavasti. Ongelmatilanteet on pystytty hoitamaan neuvotellen ja tyytyväisyys toimintaan on ollut molemminpuolista. 

Kun loman jälkeen menin ensimmäiseen jakovuorooni päiväkotiin, joka päivysti koulun loman aikana, vastassa oli keittiön esimies, joka totesi: ”Ihanaa kun taas olette täällä. Tuntui ihan kamalalta kun loman aikana jouduimme heittämään ruokaa roskiin”.