keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Haastepiirissä Emilia Väänänen



1. Kuka olet?
Olen Emilia Väänänen, Turun osaston vapaaehtoinen ja osaston nuorten toimintaryhmän vetäjä sekä piirin nuorisotoimikunnan jäsen. Muussa elämässä juuri valmistunut luokanopettaja. 

2. Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?
Turun osaston toiminta koostuu nuorten toiminnasta, ensiaputoiminnasta ja terveys- ja hyvinvointitoiminnasta. Turun osasto osallistuu myös aktiivisesti keräyksiin ja kampanjoihin sekä viestii tehokkaasti omasta toiminnastaan. Turun osasto onkin monimuotoisen toiminnan osasto.

3. Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?
Päädyin lukiossa suorittamaan EA1-kurssin, jossa tutustuin silloisen osastoni, Lieksan, puheenjohtajaan ja hän houkutteli mukaan toimintaan. Vuosien varrella olen päätynyt Savo-Karjalasta Varsinais-Suomeen, ja edelleen toimin nuorten parissa kuten myös aloittaessani vapaaehtoisena. Oma aktiivisuuteni vaihtelee paljon: välillä toiminnassa tulee oltua mukana päivittäin, välillä toiminta näkyy elämässä vain hetkittäin.

4. Mikä on toiminnassa parasta / mitä se antaa?
Näin monipuolisessa toiminnassa on mahdotonta luetella toiminnan parhaita asioita. Lähtökohtaisesti mahdollisuus päästä kehittämään oman näköistä toimintaa ja erilaisten projektien ja tapahtumien toteuttaminen on parasta. Sekä tietysti ne ihmiset, joiden kanssa toimintaa tekee!  

5. Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?

  • Vapaaehtoistoiminta rytmittää mukavasti omaa kalenteria ja toisaalta sille voi antaa aikaa vain oman ajan puitteissa.
  • Paljon uusia sekä vanhoja tuttavia ja ystäviä.
  • Mahdollisuus kehittää sekä toimintaa että itseään.

6. Vapaa sana
Toiminta takaa myös paljon hyviä keskusteluja kahvin ja pullan ääressä ;)

7. Kenet haastat seuraavaksi?
Haastan seuraavaksi Minna Lyytisen, Ruiskadun ensiapuryhmästä.

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Auttajakurssi - koko perheen yhteinen juttu!


Kirjoittaja
Anna Tenho
projektikoordinaattori


Keväällä puut yhdessä humahduksessa pukeutuivat lehtiloistoon, ja se sykähdyttää sydäntä joka kevät yhtä voimakkaasti. Yhtenä kevään kauneimmista päivistä toukokuussa pyöräily- ja potkulautamatkamme suuntautui Ruissalon Honkapirtille. Honkapirtillä oli vastassa Ruissalon osaston vapaaehtoisia, jotka järjestivät kaikille avoimen auttajakurssin.


Auttajakurssi on 140-vuotiaan Suomen Punaisen Ristin tunnin mittainen maksuton kurssi. Auttajakurssissa käsitellään muun muassa hengityksen turvaamista erilaisissa tilanteissa, autettavan suojaamista kylmältä ja verenvuodon tyrehdyttämistä. Kaikki kurssin suorittaneet saavat todistuksen.
(Voit lukea lisää kurssista tästä linkistä: Punaisen Ristin Auttajakurssi )

Ensiaputaidot ovat tärkeä kansalaistaito ja SPR haluaa tarjota 100 vuotta juhlivalle Suomelle maailman ensiaputaitoisimman kansan.

Koko perhe mukaan!

Me tartuimme perheemme kanssa mahdollisuuteen päästä treenaamaan ensiaputaitoja. Lapsillemme auttajakurssin suorittaminen oli jännittävä kokemus. Kouluttajan johdolla harjoiteltiin muun muassa hätäpuhelun soittamista, tajuttoman kääntämistä kylkiasentoon, sidottiin vuotavia haavoja ja perehdyttiin tukehtumassa olevan henkilön auttamiseen. Tunti tärkeiden taitojen äärellä sujahti hetkessä ja taitojen lisäksi taskuun jäi iloinen mieli.

Kurssista on riittänyt juttua ruokapöydässämme vielä viikkojenkin jälkeen. Mikä sitten oli 6- ja 8-vuotiaiden mielestä parasta auttajakurssissa?

Näin he vastasivat:

  • ”Se, ku voi auttaa ihmisii et ne pelastuu, jos jotain makkaraa menee tosi syvälle väärään kurkkuun, ni sit voi auttaa sitä.”
  •  ”Oppi uusia asioita, ja sit jos joku oikeest loukkaa, voi ite auttaa.”

Näinhän se on – meistä jokainen voi olla auttaja.

Kiitos Ruissalon osastolle auttajakurssin järjestämisestä!


Kuvat: Ilse Reinholdt


tiistai 13. kesäkuuta 2017

SPR yleiskokous Helsingistä Vaasaan


Kirjoittaja
Pekka Paatero

SPR Turun osaston puheenjohtaja



Yleiskokous on pidetty. Kaksi työntäyteistä päivää Finlandiatalolla järjestön tulevaisuuden eteen. Kokoukseen osallistui vajaa 500 äänivaltaista osanottajaa ja saman verran kokouksen seuraajia ja muuten vaan mukanaolevia. Tunnelma oli tavanomaisen välitön ja innokas.

Kokouksessa oli kolme pääasiaa. Ensin henkilövalinnat.
Pertti Torstila taputettiin yksimielisesti puheenjohtajaksi toiseksi kolmevuotiskaudeksi. Kolme varapuheenjohtajaakin valittiin yksimielisesti vaalitoimikunnan esityksen mukaan. Myöskin perinteisesti hallituksen jäsenistä äänestettiin. Vaalitoimikunnan esitys piti tässäkin asiassa ja ääniharavana toiselle kolmevuotiskaudelle valittiin meidän Markku Suokas. Uusi piirin puheenjohtajamme Harri Virta valittiin valtuuston jäseneksi.

Yleiskokouksessa äänestettiin järjestön hallituksen jäsenistä. Äänestämässä Seija Paatero Taivassalon osastosta, Pekka Paatero Turun osastosta ja Maija Seikas Mietoisten osastosta.
Kokouksen kaksi tärkeintä asiaa olivat toimintalinjaus ja uudet säännöt.
Nyt hyväksytty toimintalinjaus on edellistä suppeampi ja yleispiirteisempi. Hyvää siinä on se, että sen jaksaa lukea ja sen sisältö sallii kaiken kivan tekemisen, jos osastoissa niin halutaan. Hankalaa on se, että sen neljän päätavoitteen siirtäminen osaston toimintasuunnitelmaksi on vaikeaa ja toteutumisen seuranta vielä hankalampaa. Osastoille kokous päätti oikein ohjeista mitä pitää tehdä. Ettei vain syntyisi vaikutelmaa, että täytyy saada jotain uutta tai sitten vanhaa, joka naamioidaan uudeksi.

Tunnetuksi suunnitelman teki M.A. Numminen, joka iltajuhlassa Musiikkitalossa lauloi otteita tästä toimintalinjauksesta. Harmi, ettei esitystä taidettu saada tallennettua.

Eniten puhetta riitti uusista säännöistä. Näitä on valmisteltu toista vuotta ja silti esitys muistutti sote-sotkua. Epätarkkoja sanontoja, ristiriitaisia pykäliä ja perustelemattomia tavoitteita. Ensimmäisen päivän lopuksi oli parituntinen sääntövaliokunta, jossa minäkin olin. Mukana oli tavan mukaan liian monta juristia, jota estivät lähes kaiken erilaisiin lakeihin vedoten.

Kun olin toistakymmentä vuotta sitten valmistelemassa nyt voimassa olevia sääntöjä, totesin jo silloin, että jäätiin puoliväliin. Nyt yritettiin maaliin, muttei kaikilta osin päästy vieläkään. Sääntöjen tulisi olla sellaiset, että toteutuu tunnettu sanonta: Emme halua tietää, mitä eilen tapahtui, vaan mitä tapahtuu huomenna.


Suuressa salissa sääntöjen käsittely takkusi sen takia, että valiokunnassa olleet kaksi edustajaa halusivat puhua samat asiat uudestaan ja niinpä äänestyskapulat olivat usein käytössä. Melkein uhkasi suuttumus iskeä päälle, mutta maltoin sentään mieleni muistellen sanontaa: Jos ei koskaan saa suuttua, ei mikään voi muuttua. No. Säännöt hyväksyttiin lopulta yksimielisesti, kun paljon ei muutettu.

Aloitteitakin käsiteltiin.
Eniten puhetta herätti jo Turun yleiskokouksessa käsitelty aloite Nälkäpäivän siirtämisestä syyskuun lopusta Punaisen Ristin viikolle toukokuulle. Lähes 30 puheenvuoroa, suurin osa asian vierestä ja sitten taas koneäänestettiin. Selvällä ääntenenemmistöllä periaate: koskaan et muuttua saa toteutui ja nälkäpäiväkeräys pysyy syyskuun sateissa ja koleudessa.

Kaikesta asiasekoilusta huolimatta yleiskokous sujui hyvin, järjestelyt pelasivat, tuttuja tavattiin ja muutenkin oli mukavaa.


Seuraava yleiskokous on vuonna 2020 Vaasassa. Jos terveyttä riittää, mukana ollaan.
Minulle se olisi seitsemäs.