Kirjoittaja
Pekka Paatero
SPR Turun osaston puheenjohtaja
Yleiskokous on pidetty. Kaksi työntäyteistä päivää Finlandiatalolla järjestön tulevaisuuden eteen. Kokoukseen osallistui vajaa 500 äänivaltaista osanottajaa ja saman verran kokouksen seuraajia ja muuten vaan mukanaolevia. Tunnelma oli tavanomaisen välitön ja innokas.
Kokouksessa oli kolme pääasiaa. Ensin henkilövalinnat.
Pertti Torstila taputettiin yksimielisesti puheenjohtajaksi toiseksi kolmevuotiskaudeksi. Kolme varapuheenjohtajaakin valittiin yksimielisesti vaalitoimikunnan esityksen mukaan. Myöskin perinteisesti hallituksen jäsenistä äänestettiin. Vaalitoimikunnan esitys piti tässäkin asiassa ja ääniharavana toiselle kolmevuotiskaudelle valittiin meidän Markku Suokas. Uusi piirin puheenjohtajamme Harri Virta valittiin valtuuston jäseneksi.
 |
| Yleiskokouksessa äänestettiin järjestön hallituksen jäsenistä. Äänestämässä Seija Paatero Taivassalon osastosta, Pekka Paatero Turun osastosta ja Maija Seikas Mietoisten osastosta. |
Kokouksen kaksi tärkeintä asiaa olivat
toimintalinjaus ja uudet säännöt.
Nyt hyväksytty toimintalinjaus on edellistä suppeampi ja yleispiirteisempi.
Hyvää siinä on se, että sen jaksaa lukea ja sen sisältö sallii kaiken kivan
tekemisen, jos osastoissa niin halutaan. Hankalaa on se, että sen neljän
päätavoitteen siirtäminen osaston toimintasuunnitelmaksi on vaikeaa ja
toteutumisen seuranta vielä hankalampaa. Osastoille kokous päätti oikein
ohjeista mitä pitää tehdä. Ettei vain syntyisi vaikutelmaa, että täytyy saada
jotain uutta tai sitten vanhaa, joka naamioidaan uudeksi.
Tunnetuksi suunnitelman teki M.A. Numminen, joka iltajuhlassa Musiikkitalossa lauloi otteita tästä toimintalinjauksesta. Harmi, ettei esitystä taidettu saada tallennettua.
Eniten puhetta riitti uusista säännöistä. Näitä on valmisteltu toista vuotta ja silti esitys muistutti sote-sotkua. Epätarkkoja sanontoja, ristiriitaisia pykäliä ja perustelemattomia tavoitteita. Ensimmäisen päivän lopuksi oli parituntinen sääntövaliokunta, jossa minäkin olin. Mukana oli tavan mukaan liian monta juristia, jota estivät lähes kaiken erilaisiin lakeihin vedoten.
Kun olin toistakymmentä vuotta sitten valmistelemassa nyt voimassa olevia sääntöjä, totesin jo silloin, että jäätiin puoliväliin. Nyt yritettiin maaliin, muttei kaikilta osin päästy vieläkään. Sääntöjen tulisi olla sellaiset, että toteutuu tunnettu sanonta: Emme halua tietää, mitä eilen tapahtui, vaan mitä tapahtuu huomenna.
Suuressa salissa sääntöjen käsittely takkusi sen takia, että valiokunnassa olleet kaksi edustajaa halusivat puhua samat asiat uudestaan ja niinpä äänestyskapulat olivat usein käytössä. Melkein uhkasi suuttumus iskeä päälle, mutta maltoin sentään mieleni muistellen sanontaa: Jos ei koskaan saa suuttua, ei mikään voi muuttua. No. Säännöt hyväksyttiin lopulta yksimielisesti, kun paljon ei muutettu.
Aloitteitakin käsiteltiin.
Eniten puhetta herätti jo Turun yleiskokouksessa käsitelty aloite Nälkäpäivän siirtämisestä syyskuun lopusta Punaisen Ristin viikolle toukokuulle. Lähes 30 puheenvuoroa, suurin osa asian vierestä ja sitten taas koneäänestettiin. Selvällä ääntenenemmistöllä periaate: koskaan et muuttua saa toteutui ja nälkäpäiväkeräys pysyy syyskuun sateissa ja koleudessa.
Kaikesta asiasekoilusta huolimatta yleiskokous sujui hyvin, järjestelyt pelasivat, tuttuja tavattiin ja muutenkin oli mukavaa.
Seuraava yleiskokous on vuonna 2020 Vaasassa. Jos terveyttä riittää, mukana ollaan.
Minulle se olisi seitsemäs.
Tunnetuksi suunnitelman teki M.A. Numminen, joka iltajuhlassa Musiikkitalossa lauloi otteita tästä toimintalinjauksesta. Harmi, ettei esitystä taidettu saada tallennettua.
Eniten puhetta riitti uusista säännöistä. Näitä on valmisteltu toista vuotta ja silti esitys muistutti sote-sotkua. Epätarkkoja sanontoja, ristiriitaisia pykäliä ja perustelemattomia tavoitteita. Ensimmäisen päivän lopuksi oli parituntinen sääntövaliokunta, jossa minäkin olin. Mukana oli tavan mukaan liian monta juristia, jota estivät lähes kaiken erilaisiin lakeihin vedoten.
Kun olin toistakymmentä vuotta sitten valmistelemassa nyt voimassa olevia sääntöjä, totesin jo silloin, että jäätiin puoliväliin. Nyt yritettiin maaliin, muttei kaikilta osin päästy vieläkään. Sääntöjen tulisi olla sellaiset, että toteutuu tunnettu sanonta: Emme halua tietää, mitä eilen tapahtui, vaan mitä tapahtuu huomenna.
Suuressa salissa sääntöjen käsittely takkusi sen takia, että valiokunnassa olleet kaksi edustajaa halusivat puhua samat asiat uudestaan ja niinpä äänestyskapulat olivat usein käytössä. Melkein uhkasi suuttumus iskeä päälle, mutta maltoin sentään mieleni muistellen sanontaa: Jos ei koskaan saa suuttua, ei mikään voi muuttua. No. Säännöt hyväksyttiin lopulta yksimielisesti, kun paljon ei muutettu.
Aloitteitakin käsiteltiin.
Eniten puhetta herätti jo Turun yleiskokouksessa käsitelty aloite Nälkäpäivän siirtämisestä syyskuun lopusta Punaisen Ristin viikolle toukokuulle. Lähes 30 puheenvuoroa, suurin osa asian vierestä ja sitten taas koneäänestettiin. Selvällä ääntenenemmistöllä periaate: koskaan et muuttua saa toteutui ja nälkäpäiväkeräys pysyy syyskuun sateissa ja koleudessa.
Kaikesta asiasekoilusta huolimatta yleiskokous sujui hyvin, järjestelyt pelasivat, tuttuja tavattiin ja muutenkin oli mukavaa.
Seuraava yleiskokous on vuonna 2020 Vaasassa. Jos terveyttä riittää, mukana ollaan.
Minulle se olisi seitsemäs.
