tiistai 5. helmikuuta 2019

Iltaterveiset Nuorten turvatalolta


Heta kääntyilee hellan edessä, ruokaa tulisi keksiä itselle ja neljälle. Heta päätyy keittämään pussillisen perunoita, kylkeen hän taiteilee tomaattista soijarouhekastiketta. Kunnon kulhollinen salaattia lisäksi ja leipää, voita, juustoa pöytään... Mehukattia iso kannu, vettä toiseen kannuun myös, joku taisi haluta maitoakin. Kolme nuorista saapuu kutsusta keittiöön syömään, mutta yksi onkin tunti sitten käynyt purilaisella ja jää olohuoneeseen. Heta esittelee loihtimansa ruuat ja muistelee mielessään nuorten nimiä. Siiri tuossa ja Suvi, hän on Emil, ei vaan Erik... Olohuoneeseen jäi... Emmihän se oli. Heta ei ole hajamielinen suurperheen äiti eikä hajamielinen tai äiti muutenkaan. Hän on vapaaehtoistyössä SPR Nuorten turvatalolla Turussa ja on tavannut yhtä lukuun ottamatta nämä nuoret tänään ensimmäistä kertaa. Heta viettää turvatalolla tämän illan ja yön, seuraava vapaaehtoisvuoro hänellä on taas kuukauden päästä.

Työntekijä Merja auttelee Hetaa pöydän kattamisessa ja ehtii syödä Hetan ja nuorten kanssa. Merjalle nuoret ovat jo tuttuja, samoin vapaaehtoinen Heta. 16-vuotias Siiri on ollut turvatalolla tämän viikon, ensi viikoksi hän on menossa kotiin. 15-vuotias Erik on tullut kaksi päivää sitten, 18-vuotias Emmi on ollut turvatalolla jo yli kuukauden. Emmi on juuri saanut tietää saaneensa pienen vuokra-asunnon, johon pääsee muuttamaan kuun lopulla. Ruuan jälkeen Emmi näyttää Merjalle kuvia asunnosta. Ensimmäistä omaa kotia on etsitty Emmille yhteistuumin, ja tunnelma on iloinen nyt, kun koti on viimein löytynyt. Emmin äitikin on lopulta ilmoittautunut tytölle muuttoavuksi. Summeri soi ja Merja lähtee avaamaan tulijalle ovea. Sieltä saapuu Tomi, 19-vuotias, jolla on ollut murheita. Tomi ei ole majoituksen tarpeessa, hän käy Merjan kanssa keskustelemassa. Illalla viimeiseksi Merjalla on tapaaminen vielä Erikin ja tämän vanhempien kanssa. Keskustelun jälkeen Erik lähtee vanhempiensa kanssa takaisin kotiin.

17-vuotias Suvi katselee ikkunasta ulos Yliopistonkadulle. Iltapala on syöty, huonetoveri on jo pedissään. Suvi ei vielä tiedä miten hänen asiansa tulevat ratkeamaan, mutta on tyytyväinen, että nyt häntä ainakin autetaan selvittelyissä. Suvi huokaisee, kiskaisee verhot ikkunan eteen ja kömpii sänkyynsä. Aamulla kouluun, herätys klo 6.30. Suvi kuuntelee, kun vapaaehtoinen vielä sammuttelee valoja olkkarin puolella, työntekijä kuuluu kirjoittelevan toimistossa jotain tietokoneella.

Minä istun toimiston naksuvalla työtuolilla lukemassa kirjoittamaani tekstiä ja mietin olenko onnistunut enemmän kuvaamaan turvatalon arkea vai valvottamaan nuoria tuolin äänillä. Tomi ei ole oikea keskusteluasiakas, eikä Siiriä, Suvia, Erikiä ja Emmiä oikeasti ole talossa tai olemassa. Ei täällä ole Heta-vaparia tai Merja-työntekijää myöskään, mutta Henna-vapaaehtoinen täällä nyt on ja minä tässä myös valvon yössä työntekijänä. Kaikki tarinan nuoret voisivat myös olla olemassa: viime vuonna kriisimajoituksessa kävi yhteensä 109 asiakasta, muita asiakkaita kävi 267.

Kello on kaksi, talo on hiljainen. Ensimmäiset reippaat talolla oikeasti olevat nuoret heräävät tänään kuudelta, reippaita työntekijöitä alkaa saapua seitsemältä. Turvatalolla ollaan paikalla vuoden jokaisena iltana ja yönä, päiväsaikaan arkisin maanantaista perjantaihin.

Minna Myllymäki
Kriisi- ja perhetyöntekijä, SPR Nuorten turvatalo, Turku