Heta kääntyilee hellan edessä, ruokaa tulisi keksiä itselle
ja neljälle. Heta päätyy keittämään pussillisen perunoita, kylkeen hän
taiteilee tomaattista soijarouhekastiketta. Kunnon kulhollinen salaattia
lisäksi ja leipää, voita, juustoa pöytään... Mehukattia iso kannu, vettä
toiseen kannuun myös, joku taisi haluta maitoakin. Kolme nuorista saapuu
kutsusta keittiöön syömään, mutta yksi onkin tunti sitten käynyt purilaisella
ja jää olohuoneeseen. Heta esittelee loihtimansa ruuat ja muistelee mielessään
nuorten nimiä. Siiri tuossa ja Suvi, hän on Emil, ei vaan Erik... Olohuoneeseen
jäi... Emmihän se oli. Heta ei ole hajamielinen suurperheen äiti eikä hajamielinen
tai äiti muutenkaan. Hän on vapaaehtoistyössä SPR Nuorten turvatalolla Turussa
ja on tavannut yhtä lukuun ottamatta nämä nuoret tänään ensimmäistä kertaa.
Heta viettää turvatalolla tämän illan ja yön, seuraava vapaaehtoisvuoro hänellä
on taas kuukauden päästä.
Työntekijä Merja auttelee Hetaa pöydän kattamisessa ja ehtii
syödä Hetan ja nuorten kanssa. Merjalle nuoret ovat jo tuttuja, samoin
vapaaehtoinen Heta. 16-vuotias Siiri on ollut turvatalolla tämän viikon, ensi
viikoksi hän on menossa kotiin. 15-vuotias Erik on tullut kaksi päivää sitten,
18-vuotias Emmi on ollut turvatalolla jo yli kuukauden. Emmi on juuri saanut
tietää saaneensa pienen vuokra-asunnon, johon pääsee muuttamaan kuun lopulla.
Ruuan jälkeen Emmi näyttää Merjalle kuvia asunnosta. Ensimmäistä omaa kotia on
etsitty Emmille yhteistuumin, ja tunnelma on iloinen nyt, kun koti on viimein
löytynyt. Emmin äitikin on lopulta ilmoittautunut tytölle muuttoavuksi. Summeri
soi ja Merja lähtee avaamaan tulijalle ovea. Sieltä saapuu Tomi, 19-vuotias,
jolla on ollut murheita. Tomi ei ole majoituksen tarpeessa, hän käy Merjan
kanssa keskustelemassa. Illalla viimeiseksi Merjalla on tapaaminen vielä Erikin
ja tämän vanhempien kanssa. Keskustelun jälkeen Erik lähtee vanhempiensa kanssa
takaisin kotiin.
17-vuotias Suvi katselee ikkunasta ulos Yliopistonkadulle.
Iltapala on syöty, huonetoveri on jo pedissään. Suvi ei vielä tiedä miten hänen
asiansa tulevat ratkeamaan, mutta on tyytyväinen, että nyt häntä ainakin
autetaan selvittelyissä. Suvi huokaisee, kiskaisee verhot ikkunan eteen ja
kömpii sänkyynsä. Aamulla kouluun, herätys klo 6.30. Suvi kuuntelee, kun
vapaaehtoinen vielä sammuttelee valoja olkkarin puolella, työntekijä kuuluu
kirjoittelevan toimistossa jotain tietokoneella.
Minä istun toimiston naksuvalla työtuolilla lukemassa
kirjoittamaani tekstiä ja mietin olenko onnistunut enemmän kuvaamaan turvatalon
arkea vai valvottamaan nuoria tuolin äänillä. Tomi ei ole oikea
keskusteluasiakas, eikä Siiriä, Suvia, Erikiä ja Emmiä oikeasti ole talossa tai
olemassa. Ei täällä ole Heta-vaparia tai Merja-työntekijää myöskään, mutta
Henna-vapaaehtoinen täällä nyt on ja minä tässä myös valvon yössä työntekijänä.
Kaikki tarinan nuoret voisivat myös olla olemassa: viime vuonna
kriisimajoituksessa kävi yhteensä 109 asiakasta, muita asiakkaita kävi 267.
Kello on kaksi, talo on hiljainen. Ensimmäiset reippaat talolla oikeasti olevat nuoret heräävät tänään kuudelta, reippaita työntekijöitä alkaa saapua seitsemältä. Turvatalolla ollaan paikalla vuoden jokaisena iltana ja yönä, päiväsaikaan arkisin maanantaista perjantaihin.
Kello on kaksi, talo on hiljainen. Ensimmäiset reippaat talolla oikeasti olevat nuoret heräävät tänään kuudelta, reippaita työntekijöitä alkaa saapua seitsemältä. Turvatalolla ollaan paikalla vuoden jokaisena iltana ja yönä, päiväsaikaan arkisin maanantaista perjantaihin.
Minna Myllymäki
Kriisi- ja perhetyöntekijä, SPR Nuorten turvatalo, Turku
Kriisi- ja perhetyöntekijä, SPR Nuorten turvatalo, Turku