QuHa kasvaa nuorten kanssa

Kirjoittanut Johanna Stauffer, SPR VS piirin nuoriso-ohjaaja

SPR Varsinais-Suomen piiri ylläpitää QuHa:n, eli Kuuvuoren ja Halisten alueen nuorisotoimintaa yhdessä Turun kaupungin kanssa. QuHa:lla on vuosikymmeniä pitkät perinteet – alunperin nuorisotoiminta aloitti Q-vuoren nuorisotalossa. Vuoden 2017 alussa edessä olivat suuret muutokset, kun toimitilat muuttivat Kuuvuoresta Halisiin jo jonkun aikaa käynnissä olleen alueellisen painotuksen muutoksen loppuhuipennuksena. Toimintavuosiensa aikana QuHa:n toiminta on ehtinyt vaikuttaa monen nuoren arkeen. Yksi näistä nuorista on 17-vuotias Suvi. 

Kun Suvilta kysyy, milloin hän on ensimmäistä kertaa tullut mukaan QuHa:n toimintaan, häntä alkaa hymyilyttää. Hetken mietittyään vastaa varmasti ”16.3.2016”. Sitä ennen Suvi oli pikaisesti vieraillut nuokkarilla 7-luokan tutustumispäivänä, muttei vielä tuolloin innostunut. Pikkuhiljaa kiinnostus kuitenkin kasvoi ja koulussa oli kerrottu toiminnasta. Tekemisen puute ja uteliaisuus ajoivat lopulta paikalle uudelleen.

Suvi muistaa ensimmäisen käyntinsä yhtä hyvin, kuin muistaa päivämääränkin. Nuokkarille meno oli hiukan jännittänyt ja hän oli tekstaillut ohjaajan kanssa siitä, mitä nuokkari-illoissa yleensä oikein tapahtuu. Paikalle piti livahtaa kotoa salaa, koska seuraavalla viikolla, jolloin olisi ollut lupa lähteä, olisi nuokkari ollut kiinni.  Nuokkarille päästyään Suvi asettui yksinään istumaan, mutta melko nopeasti ohjaaja oli tullut kyselemään kuulumisia ja houkutellut porukkaan mukaan pelailemaan. Suvi ihastui paikkaan ja palasi paikalle yhä uudelleen – oikeastaan aina kun se vain oli mahdollista, yhä tänäkin päivänä. 

Uusia kavereita nuokkarilta

Alun jännityksestä on päästy pitkälle. Suvi on saanut nuokkarilta kavereita, joiden kanssa tulee nähtyä nuokkarin ulkopuolellakin. Pelejä on tullut opittua melkoisesti ja pelailutuokiot ovat jääneet erityisen lämpiminä muistoina mieleen. Nuokkarin ohjaajat ovat aina olleet tosi mukavia ja heidän kanssaan on pystynyt juttelemaan monenlaisista jutuista, omia murheitaankin hän on oppinut jakamaan vähän aiempaa rohkeammin. 

Nuokkarilla järjestetään säännöllisin väliajoin erilaisia teemailtoja ja tapahtumia – tyttöjen iltoja, kansainvälisyystietoisuutta lisääviä maa-iltoja, yönuokkareita, discoja… Suvi muistelee, että ensimmäiseen erityistapahtumaan osallistuessaan hän lähinnä katseli ujona sivusta. Jo syksyllä 2016 hän kuitenkin uskaltautui hakemaan mukaan nuorista koostuvaan QuHa:n päätetään! –ryhmään, joka toteuttaa osallistuvaa budjetointia suunnittelemalla QuHa:n toimintaa ja hankintoja. Niinpä tähän päivään mennessä hän on ollut jo mukana järjestämässä monia näitä tapahtumia. 

Nuoret mukana suunnittelussa

Syksyn 2016 QuHa:n päätetään! -ryhmällä oli myös erityistehtävä. Kesällä oli saatu tieto siitä, että QuHa:n toiminnalle oli löytynyt uudet tilat ja nuokkari pääsisi muuttamaan vuodenvaihteessa Q-vuoresta Halisiin. QuHa:n päätetään! -ryhmä sai tehtäväkseen suunnitella uuden tilan kalustuksen ja kaikki tarvittavat peli- ja välinehankinnat. Ryhmän kanssa tutustuttiin kaupungilta löytyviin nuorten paikkoihin ja suunniteltiin sisustusvaihtoehtoja, joista muut nuoret äänestivät suosikkejaan. Voittajasuunnitelman kanssa QuHa:n päätetään! – ryhmäläiset kiersivät kaupoissa valitsemassa kangasnäytteistä sopivimmat värit ja koeistumassa sohvat. Samoin tutustuttiin lautapeleihin ja liikuntavälineisiin. 

Yhdessä tehdystä suunnittelusta ja muuttovalmisteluista huolimatta tuleva muutto harmitti Suvia, kun Q-vuorella vietettiin viimeistä iltaa. Tuntui siltä, että tuttuun paikkaan olisi ollut mukavampi jäädä. Joululoman jälkeen nuoret pääsivät ensimmäistä kertaa valmiiksi laitettuun uuteen tilaan. ”Kyllä sitä silloin sitten ajatteli, että oli se ihan hyvä, että muutettiin”, Suvi sanoo. 

Muuttoa seurasivat avajaiset ja silloin Suvi päätti osallistua jälleen isolla panoksella. Suvi lupautui juontamaan niin kaikkien alueen asukkaiden viralliset avajaiset, kuin nuorten omatkin avajaiset yhdessä toisen nuokkarikävijän kanssa. ”Olin ihan paniikissa silloin avajaisissa, varsinkin, kun piti lukea juontoja. Sitten, kun avajaiset oli ohi, niin oli kyllä onnistunut fiilis”, Suvi kuvailee. 

Halisten nuorisotilasta järjestettiin nimikilpailu, jonka jälkeen
nuorisotila sai nimen "Huudi".

Halisten nuorisotila nimettiin Huudiksi

Huudilla arki jatkui samaan tapaan kuin aiemmin Q-vuoressa ja Suvi jatkoi käymistä. QuHa:n päätetään! – ryhmässäkin hän jatkoi. Jatkaminen tuntui hyvältä, koska usein Huudilla käydessään Suvi kuulee myös muiden nuorten toiveita ja hänen mielestään on kiva, kun pääsee vaikuttamaan toimintaan. Silti kaikkein parasta on ollut se, kun pääsi valitsemaan huonekalut ja pelit uuteen tilaan. 

Aktiivisena QuHa:laisena Suvi tarttui keväällä 2017 myös tilaisuuteen käydä Suomen Punaisen Ristin järjestämä Ensiapu 1 –kurssi Huudilla yhdessä muiden nuorten kanssa. Kurssista oli paljon hyötyä ja taitoja on jo tullut tarvinneeksikin – koulussa Suvi sattui olemaan paikalla, kun luokkakaveri menetti tajuntansa. Hän ohjasi muut hakemaan opettajaa, tarkisti tajuttoman hengityksen ja käänsi tämän kylkiasentoon. Pienen ajan sisään oppilas olikin vironnut itsekseen. 

Nuokkarikävijästä vapaaehtoiseksi

Talven mittaan Suvissa heräsi myös kiinnostus vapaaehtoisuuteen. QuHa:n toiminnassa ajoittain mukana olevat vapaaehtoiset saivat hänet pohtimaan, voisiko itsekin tehdä vapaaehtoistyötä. Ikä ei kuitenkaan vielä ihan riittänyt vapaaehtoisuuteen QuHa:lla, mutta Suvi pääsi mukaan Punaisen Ristin järjestämälle Reddie Kids-ohjaajakurssille. Jännitys nosti jälleen päätään, kun kurssi lähestyi, mutta kaikki sujui hienosti ja Suvi oppi paljon uutta: ”Jälkeenpäin olin pienten kanssa ja nekin huomasi, että toimin ihan eri lailla. Leikittiin enemmän yhdessä ja muuta” Suvi kertoo. 

Kesällä 2017 alkoivat Huudilla PAIKAL-hankkeeseen kuuluvat Nuokkarijatkot, jotka on suunnattu erityisesti 16-29-vuotiaille nuorille. Nuokkarijatkoilla mm. kokkaillaan yhdessä ja halukkaiden kanssa voidaan myös tutustua erilaisiin koulutus- ja työmahdollisuuksiin. 

Uutena ammattikoululaisena Suvi löysi paikkansa myös nuokkarijatkoilta ja osallistui nuokkarijatkojen osana järjestettyyn apuohjaajakoulutukseen. Apuohjaajakoulutuksen myötä myös aiemmin suunniteltu paikka vapaaehtoisena QuHa:n toiminnasta löytyi. Apuohjaajana Suvi on päässyt opettelemaan uudenlaisen roolin nuokkarilla – nyt pystyy jo itse huomauttamaan toisille, jos nämä hölmöilevät.  Myös jekkuilu on apuohjaajana täytynyt jättää tekemättä ja kertoa toistenkin jekuista. Apuohjaajan rooli on kuitenkin ollut mieluisa ja siinäkin roolissa nuokkari-iltoja on ehtinyt kertyä jo monia. 

”Kyllä mä QuHa:lla vielä tulevaisuudessakin käyn”, Suvi vakuuttelee. Vuoden päästä ehkä entistä enemmän apuohjaajan roolissa. Ehkä jossakin kohtaa ihan tavallisena vapaaehtoisenakin. 

* * * * * * * * * * * *

Tervetuloa mukaan toimintaan!

Ota yhteyttä Q-vuoren ja Halisten nuorisotoiminnan nuoriso-ohjaajiin:

- Anu Leppänen, anu.leppanen@punainenristi.fi / 020 701 2421

- Johanna Stauffer, johanna.stauffer@punainenristi.fi / 020 701 2422 

- halisten.nuorisotila@turku.fi

Mitä se turvapaikanhakijoiden vastaanotto on muualla?

Kirjoittanut: Miska Keskinen, projektikoordinaattori



Kävin keväällä ja kesällä tutustumassa kahden maan turvapaikanhakijoiden vastaanottoon liittyviin järjestelmiin.
Tässä joitakin huomioita Alankomaista ja Italiasta:

Alankomaissa on yksi operaattori, COA, Centraal Orgaan opvang Asielzoekers. Se on valtion organisaatio. Heidän mielestään kilpailuttaminen tässä asiassa olisi naurettavaa resurssien hukkaamista. Vastaanottojärjestelmän sisällä terveydenhuolto on kilpailutettu yhdelle organisaatiolle (Medifirst). Samoin turvallisuus ja vartiointi on järjestetty koko maassa yhdellä yhtiöllä.

Maassa on yksi rekisteröintikeskus Ter Apel, mistä turvapaikanhakijan aika Alankomaissa alkaa. Täällä tapahtuvat kaikki poliisin tutkimukset, terveystarkastukset, ensimmäinen turvapaikkakuuleminen ja ensimmäinen päätös turvapaikanhakijalle. Kaikki tämä neljässä päivässä. Päätös voi olla myönteinen, kielteinen tai maahanmuuttoviranomainen haluaa/tarvitsee vielä lisäaikaa tutkia tilannetta.

Päätöksen mukaan sitten valikoituu seuraava vastaanottoyksikkö. Positiivinen päätös vie keskukseen, missä asiakasta valmennetaan asumaan Alankomaissa ja missä hän odottaa kuntaan siirtymistä. Uuden kotikunnan määrää viranomainen, asiakas ei voi valita asuinpaikkaa. Sormenjäljet eli Dublin hitti tai negatiivinen päätös johtaa keskukseen, missä valmennetaan maasta poistamiseen ja odotetaan tarvittaessa säilöönottokeskukseen siirtoa. Epäselvissä tutkinnoissa laajennettu tutkinnan tarve vie odotusajan keskukseen AZC, asylum seekers centre, sillä tällöin turvapaikkatutkintaan tarvitaan enemmän selvittelyaikaa. Tämä vastaa eniten suomalaista odotusajankeskusta. Perheille on omat sijoituspaikat.

Keskusten koko voi vaihdella varsin laajamittaisesta 1500 ihmisen keskuksesta 200 ihmisen keskuksiin. Kaikki tarvittavat toimet olivat samassa pihapiirissä eli asiakkaan ei tarvitse poistua keskuksesta. Nyt tilanteen rauhoittumisen myötä koululaiset ovat siirtyneet kunnallisiin kouluihin.

Alankomaissa on sekä itsepalvelu- että ruokapalveluvokkeja (vok = vastaanottokeskus). Suuremmassa ruuhkassa ruokapalvelu oli yleisin muoto. Nyt keittiöitä on ehditty tehdä mm. kasarmeille ja vankilarakennuksiin tehtyihin vokkeihin. Yhteistä kaikissa keskuksissa oli se, että asunnoissa oli sama sisustus, samat sängyt, patjat, kaapit ja huonekalut. Omat viritykset verhoina, mattoina tai edes huonekaluina olivat kiellettyjä. Asiakkaat saavat itsepalvelussa 57 € viikossa rahaa maksettuna kortille, ei käteistä. Palveluvokissa rahaa ei saa. Asiakas pystyi halutessaan ansaitsemaan työllä lisää rahaa viikossa 7-14 €. Näitä tehtäviä olivat esimerkiksi keskuksen päiväkodin ylläpito, valvojan tehtävät tietokoneluokassa tai asuinkerroksessa jne. Näin hyvällä toiminnalla asiakas voi vaikuttaa omaan vastaanottorahaansa.

Kuvia huoneista

Merkittävin ero Suomeen oli viikoittainen ilmoittautumisvelvollisuus. Määrättynä päivänä pitää rekisteröityä omassa vastaanottokeskuksessa, vaikka asuisi yksityismajoituksessa. Ilmoittautumista valvoo ulkomaalaispoliisi.

Perheenyhdistäminen oleskeluvan myötä oli suoraviivainen ja helppo prosessi, mikä erosi Suomen käytännöstä.

Työpaikan etsinnässä vastaanottokeskus ei voi auttaa, mutta jos asiakkaalla on työpaikka, 75% palkasta menee COA:lle ja 25% asiakkaalle.
Oleskeluluvan saaneet osallistuvat pakolliseen kotouttamisohjelmaan 3 vuotta. Ohjelman alussa he saavat lainaa 10 000 €. Jos kotouttamisen jälkeen pääsee testin läpi, ei lainaa tarvitse maksaa takaisin - mutta jos ei pääse, laina pitää maksaa takaisin.

Hollannin Punainen Risti ei näy vok-arjessa kuin perustehtävien kautta (henkilöetsintä ja viestien välitys). Sen sijaan monet muut kansalaisjärjestöt järjestävät asukkaiden vapaa-ajalle paljon ohjelmaa.

Samaan aikaan Italiassa...

Italiassa vastaanottojärjestelmä on hyvin erilainen. Kävin tutustumassa Trenton alueella pariin Italian Punaisen Ristin ylläpitämään vastaanottoyksikköön.

Näistä ensimmäinen oli ylhäällä vuorella oleva maaseutumajoituspaikka, joka samaan aikaan toimi hotellina ja 20 nuoren miehen vastaanottoyksikkönä. Idea oli, että miehet tekevät työtä hotellissa ja takapihalla olevan eläinpihan yhteydessä sekä kylässä muutamassa muussa kohteessa. Kyse on ohjelmasta, johon hakeudutaan ja sitoudutaan. Jos haluaa, siitä voi erota ja palata odotusajan keskukseen.

Italian konteista tehty vastaanottokeskus.

Toinen VOK oli alhaalla laaksossa, odotusajan keskus, jossa voi vierähtää helposti parikin vuotta. Tämä keskus oli 230 asiakkaan konttikylä ja asiakkaita oli 25 eri kansallisuudesta. Siinä lämpötilassa ja sijoitettuna keskelle ei mitään - en olisi halunnut työskennellä siellä hetkeäkään. Konteissa ei ollut mitään muuta ilmanvaihtoa kuin ovi auki. Päivälämpötila oli tuolloin kesällä 35 astetta ja talvella sitten kylmä ja kostea.





Yleisesti vastaanottojärjestelmästä ja prosessista Italiassa:

Italiassa prosessi eroaa muista maista: ensimmäinen haastattelu tehdään leirissä! Tätä varten on omat erilliset projektityöntekijät ja tulkki. Haastattelua ei nauhoiteta, vaan se lähetetään viranomaiselle paperilla.

Kuva kontin sisältä.

Maahanmuuttoviranomaisten puhutteluun on pitkät jonot, odotusaika on noin vuosi. Jos saa luvan, ensivaihe on 6 kk ja pysyvämpi lupa on 5 vuotta. Italiassa 85 % hakijoista saa kielteisen päätöksen. Turvapaikanhakijat yrittävät kuitenkin saada työpaikan, että voisivat jäädä maahan ja välttää maasta poistamisen.

Järjestelmä toimii maakuntahallinnon kautta, joka sijoittaa ihmiset provinssissa päättäen kuka menee minnekin vokkiin. Jokaisella provinssilla on oma kiintiö eli Italiassa turvapaikanhakijoita siirretään maansisäisesti. Operaattoreita on monenlaisia, mutta kaikki ovat järjestöjä tai kolmatta sektoria. Ei yrityksiä, eikä kuntia keskusten pyörittäjinä.

Joka vokissa on oma sairaanhoitaja, vähintään osa-aikaisesti. Lääkäri käy vokissa muutamana päivänä viikossa. Punaisella Ristillä oli oma psykologi, joka huolehtii henkisestä ensiavusta ja auttamisesta, ja tekee jatkuvaa arviointia - vakavammat tapaukset lähetetään ulkopuolelle terapiaan.

Kielen opetuksesta huolehtii opettajien yhdistys, he käyvät opettamassa vokissa 8 h viikossa / asiakas. Opetus on pakollista. Pyykit pestään käsin, ei pesukoneita. Lakanat talo pesettää, vaihto kolmen viikon välein tässä keskuksessa. Työharjoittelut kestävät 2 kk ilman palkkaa, tavoitteena on työllistyminen. Vastaanottoraha on 2,50 € päivässä, jolloin saa majoituksen ja ruuan palvelukeskuksessa. Jos taas on sijoitettuna itsepalvelukeskukseen, vastaanottoraha oli n. 300 €/kk. Perheille vastaanottoraha oli 400 €/kk plus max. 3 hlöä saa 75 €/hlö päälle.

Turvapaikanhakija saa sijoitusprovinssin alueen sisällä ilmaisen julkisen liikenteen kulkukortin oltuaan 2 kk campissa, ja se käy juniin ja busseihin. Yksityismajoituskuviota ei Italiassa ole. Keskuksessa on päivittäinen ilmoittautumisvelvollisuus.

Vastaanottokeskuksissa on paljon erilaisia toimijoita kolmannelta sektorilta. Eläkeputkessa olevien työllistämisprojekti huolehti kuljetustehtävistä. Opettajat huolehtivat italian opetuksesta. Kirkko on vahvasti mukana. Monenlaista!



Vierailut olivat antoisia ja ajatuksia herättäviä. Näistä parhaat palat ja Suomessa hyödynnettävät asiat tuotiin terveisinä.


Kuvat: Miska Keskinen

Haastepiirissä: Marja-Leena Lehtelä

[Haastepiiri on SPR Varsinais-Suomen piirin toimijoiden oma mahdollisuus haastaa mukaan muita toimijoita yli osaston rajojen. Haasteen saaja voi olla vapaaehtoinen, jäsen, työntekijä tms. - niin uusi kuin vanha tekijäkin!]

1. Kuka olet?

Olen Marja-Leena Lehtelä. Oripäässä asuva, eläkkeellä oleva terveydenhoitaja.

2. Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?

Pienen Oripään osaston pääasiallisin toimintamuoto on vanhustyö. Syksystä kevääseen pidämme Kultaisen iän kerhoa joka toinen viikko seurakuntatalolla. Kesällä retkeilemme kerholaisten kanssa ja lisäksi kesällä toimii "Mummokahvila" viikoittain palvelutalolla. Nälkäpäivään ja keräyksiin osallistumme omien pienien resurssiemme mukaan.  1-2 kertaa vuodessa Oripäässä on järjestetty verenluovutustilaisuus, jossa olemme auttamassa kahvitarjoilun järjestämisessä.

3. Mikä on roolisi ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?

Muutettuani Oripäähän, pyydettiin mukaan toimintaan ja lupauduin. Nyt on jo kulunut yli 40 vuotta erilaisissa tehtävissä. Nykyisin olen osaston puheenjohtaja ja pidän vanhustenkerhoa. 

4. Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa?

Parasta on yhdessä tekeminen ja vanhukset, jotka iloisina ja tyytyväisinä tulevat kerhoon. Myös pitkiä ystävyyssuhteita on syntynyt näiden vuosien aikana.

5. Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan

Vapaaehtoistyöstä saa mielekästä, hyödyllistä toimintaa lisääntyneeseen vapaa-aikaan esim. eläkkeelle jäädessä. On paljon yksinäisiä, joita voimme ilahduttaa omien resurssiemme mukaan.

Toiminnasta jää hyvä mieli!

6. Vapaa sana

Pienen osastomme ongelma on, miten saisimme uusia aktiivisia toimijoita, jotta nykyiset, hyvin menestyvät työmuodot jatkuisivat. Jos sinua tai tuttavaasi siis kiinnostaa toiminta, ota yhteyttä!

7. Kenet haastat seuraavaksi? Miksi?

Haastamme Vehmaan osaston, joka on pieni osasto niinkuin mekin