Kirjoittanut Kaj
Åsten, vapaehtoinen humanitaarisen oikeuden kouluttaja
Mitä tarkoitetaan
humanitaarisella oikeudella? Tarkoitetaanko sillä oikeutta saada apua hädässä?
Tarkoitetaanko sillä oikeutta auttaa hädässä olevia? Vai tarkoitetaanko sillä
näitä molempia, vai jotain muuta? Ja velvoittaako se jotakuta? Tämäntapaisia
kysymyksiä olen kuullut, kun keskustelun aiheena on ollut humanitaarinen
oikeus.
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus (International Humanitarian Law eli IHL) on yksi kansainvälisen oikeuden vanhimmista osa-alueista. Sillä on kaksi tärkeää tarkoitusta:
1) rajoittaa aseellisissa selkkauksissa käytettäviä sodankäyntimenetelmiä ja -välineitä ja
2) suojella sellaisia ihmisryhmiä ja kohteita, jotka eivät osallistu taisteluihin.
Humanitaarisessa oikeudessa määritellään myös vastuut ja seuraamukset oikeussääntöjen rikkomisesta. Humanitaarisesta oikeudesta on käytetty ja käytetään edelleen myös muita nimityksiä, joista tunnetuin lienee sodan oikeussäännöt.
Humanitaarinen oikeus veloittaa osapuolia huolehtimaan hallinnassaan olevalla alueella olevan siviiliväestön perustarpeista. Osapuolten kyky huolehtia perustarpeista voi kuitenkin olla hyvin rajoittunut. Tällöin avustusjärjestöjen työ siviiliväestön auttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Geneven sopimukset, jotka ovat keskeisiä humanitaarisen oikeuden normeja, antavat Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle tai muulle puolueettomalle ihmisystävälliselle järjestölle mahdollisuuden ryhtyä suojelemaan siviilihenkilöitä ja antamaan heille apuaan. Toimiessaan konfliktialueella avustustoiminta ja -henkilöstö ovat suojeltuja kohteita, joihin ei saa kohdistaa vihollisuuksia.
Toimiiko huomanitaarinen oikeus?
Eikö kuulostakin hyvältä? Mutta toimiiko humanitaarinen oikeus? Kyllä ja ei. Oikeussääntöjen noudattaminen ei ylitä uutiskynnystä, mutta rikkomukset, varsinkin törkeät, ylittävät sen. Viime vuosina onkin eri medioissa tuotu esille useita humanitaarisen oikeuden rikkomuksia. Näissä tapauksissa näyttää olleen kyse välinpitämättömyydestä humanitaarista oikeutta kohtaan. Humanitaarisen oikeuden loukkaukset voivat myös johtua tietämättömyydestä.
Mutta miten sitten tuota tietämättömyyttä voidaan poistaa, ja pitääkö Suomessa syvän rauhan aikana puhua sodan oikeussäännöistä? Vastaan ensin jälkimmäiseen kysymykseen: Suomessakin pitää puhua sodan oikeussäännöistä rauhan aikana, sillä edellytykset humanitaarisen oikeuden noudattamiseen tulee luoda jo ennen mahdollisen konfliktin alkua.
Annan yhden esimerkin. Humanitaarinen oikeus sisältää useita periaatteita, joista yksi tärkeimmistä on erotteluperiaate. Sillä tarkoitetaan eron tekemistä sotilaskohteen ja siviilikohteen välillä. Humanitaarisen oikeuden säännöissä kielletään aseellisen voiman kohdistaminen siviilikohteisiin. Vastuu erotteluperiaatteen toteutumisesta on kaikilla konfliktin osapuolilla. Sen vuoksi sotilaskohteita ja siviilikohteita ei saisi aseellisen selkkauksen aikana sijoittaa lähelle toisiaan. Yksistään tämän periaatteen merkitys tulee ottaa huomioon jo rauhan ajan yhteiskuntasuunnittelussa – ja varsinkin tehtäessä suunnitelmia kriisien varalle.
Tietämättömyyttä voidaan poistaa tiedottamalla ja kouluttamalla. Valtioilla on velvollisuus tiedottaa humanitaarisesta oikeudesta ja antaa siitä koulutusta. Suomessa esimerkiksi puolustusvoimat antaa humanitaarisen oikeuden koulutusta palveluksessaan olevalle henkilöstölle.
Tietoa ja toimintaa sodan oikeussääntöihin liittyen
Suomen valtion ohella Suomen Punainen Risti huolehtii tiedon levittämisestä sodan oikeussäännöistä. Muun muassa Turussa toimii vapaaehtoisten muodostama humanitaarisen oikeuden ryhmä, johon itsekin kuulun. Ryhmämme järjestää aihepiiriin liittyviä tapahtumia, kursseja ja keskustelutilaisuuksia. Ryhmämme jäseniä on käynyt myös kouluissa kertomassa humanitaarisesta oikeudesta. Näkyvyyttä humanitaariselle oikeudelle olemme hakeneet keväisin keskustassa julkisella paikalla järjestetyillä hiljaisilla mielenilmaisuilla, joissa osallistujat makaavat hiljaa paikallaan noin 15 minuutin ajan symboloiden sodissa kuolevien siviilien suurta määrää suhteessa sotilaisiin (joka kymmenes on puettu maastopukuun).
Ryhmämme toiminnassa humanitaarisen oikeuden kurssit ovat olleet suosituimpia. Niitä pyrimmekin järjestämään siten, että sekä keväisin että syksyisin on peruskurssi ja jommankumman peruskurssin jälkeen on jatkokurssi. Perus- ja jatkokurssin käynyt henkilö voi halutessaan kouluttautua SPR:n vapaaehtoiseksi humanitaarisen oikeuden kouluttajaksi. Tällä hetkellä ryhmässämme on aktiivisena neljä kouluttajakoulutuksen käynyttä vapaaehtoista. Kaipaamme lisää kouluttajia, jotta saisimme varmistettua kurssien pitämisen myös tulevina vuosina.
Humanitaarisen oikeuden ryhmän toiminta on kaikille avointa. Tiedotamme toiminnastamme mm. Facebookissa: https://www.facebook.com/IHLTurku/
Tervetuloa mukaan toimintaan!
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus (International Humanitarian Law eli IHL) on yksi kansainvälisen oikeuden vanhimmista osa-alueista. Sillä on kaksi tärkeää tarkoitusta:
1) rajoittaa aseellisissa selkkauksissa käytettäviä sodankäyntimenetelmiä ja -välineitä ja
2) suojella sellaisia ihmisryhmiä ja kohteita, jotka eivät osallistu taisteluihin.
Humanitaarisessa oikeudessa määritellään myös vastuut ja seuraamukset oikeussääntöjen rikkomisesta. Humanitaarisesta oikeudesta on käytetty ja käytetään edelleen myös muita nimityksiä, joista tunnetuin lienee sodan oikeussäännöt.
Humanitaarinen oikeus veloittaa osapuolia huolehtimaan hallinnassaan olevalla alueella olevan siviiliväestön perustarpeista. Osapuolten kyky huolehtia perustarpeista voi kuitenkin olla hyvin rajoittunut. Tällöin avustusjärjestöjen työ siviiliväestön auttamiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Geneven sopimukset, jotka ovat keskeisiä humanitaarisen oikeuden normeja, antavat Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle tai muulle puolueettomalle ihmisystävälliselle järjestölle mahdollisuuden ryhtyä suojelemaan siviilihenkilöitä ja antamaan heille apuaan. Toimiessaan konfliktialueella avustustoiminta ja -henkilöstö ovat suojeltuja kohteita, joihin ei saa kohdistaa vihollisuuksia.
Toimiiko huomanitaarinen oikeus?
Eikö kuulostakin hyvältä? Mutta toimiiko humanitaarinen oikeus? Kyllä ja ei. Oikeussääntöjen noudattaminen ei ylitä uutiskynnystä, mutta rikkomukset, varsinkin törkeät, ylittävät sen. Viime vuosina onkin eri medioissa tuotu esille useita humanitaarisen oikeuden rikkomuksia. Näissä tapauksissa näyttää olleen kyse välinpitämättömyydestä humanitaarista oikeutta kohtaan. Humanitaarisen oikeuden loukkaukset voivat myös johtua tietämättömyydestä.
Mutta miten sitten tuota tietämättömyyttä voidaan poistaa, ja pitääkö Suomessa syvän rauhan aikana puhua sodan oikeussäännöistä? Vastaan ensin jälkimmäiseen kysymykseen: Suomessakin pitää puhua sodan oikeussäännöistä rauhan aikana, sillä edellytykset humanitaarisen oikeuden noudattamiseen tulee luoda jo ennen mahdollisen konfliktin alkua.
Annan yhden esimerkin. Humanitaarinen oikeus sisältää useita periaatteita, joista yksi tärkeimmistä on erotteluperiaate. Sillä tarkoitetaan eron tekemistä sotilaskohteen ja siviilikohteen välillä. Humanitaarisen oikeuden säännöissä kielletään aseellisen voiman kohdistaminen siviilikohteisiin. Vastuu erotteluperiaatteen toteutumisesta on kaikilla konfliktin osapuolilla. Sen vuoksi sotilaskohteita ja siviilikohteita ei saisi aseellisen selkkauksen aikana sijoittaa lähelle toisiaan. Yksistään tämän periaatteen merkitys tulee ottaa huomioon jo rauhan ajan yhteiskuntasuunnittelussa – ja varsinkin tehtäessä suunnitelmia kriisien varalle.
Tietämättömyyttä voidaan poistaa tiedottamalla ja kouluttamalla. Valtioilla on velvollisuus tiedottaa humanitaarisesta oikeudesta ja antaa siitä koulutusta. Suomessa esimerkiksi puolustusvoimat antaa humanitaarisen oikeuden koulutusta palveluksessaan olevalle henkilöstölle.
Tietoa ja toimintaa sodan oikeussääntöihin liittyen
Suomen valtion ohella Suomen Punainen Risti huolehtii tiedon levittämisestä sodan oikeussäännöistä. Muun muassa Turussa toimii vapaaehtoisten muodostama humanitaarisen oikeuden ryhmä, johon itsekin kuulun. Ryhmämme järjestää aihepiiriin liittyviä tapahtumia, kursseja ja keskustelutilaisuuksia. Ryhmämme jäseniä on käynyt myös kouluissa kertomassa humanitaarisesta oikeudesta. Näkyvyyttä humanitaariselle oikeudelle olemme hakeneet keväisin keskustassa julkisella paikalla järjestetyillä hiljaisilla mielenilmaisuilla, joissa osallistujat makaavat hiljaa paikallaan noin 15 minuutin ajan symboloiden sodissa kuolevien siviilien suurta määrää suhteessa sotilaisiin (joka kymmenes on puettu maastopukuun).
Ryhmämme toiminnassa humanitaarisen oikeuden kurssit ovat olleet suosituimpia. Niitä pyrimmekin järjestämään siten, että sekä keväisin että syksyisin on peruskurssi ja jommankumman peruskurssin jälkeen on jatkokurssi. Perus- ja jatkokurssin käynyt henkilö voi halutessaan kouluttautua SPR:n vapaaehtoiseksi humanitaarisen oikeuden kouluttajaksi. Tällä hetkellä ryhmässämme on aktiivisena neljä kouluttajakoulutuksen käynyttä vapaaehtoista. Kaipaamme lisää kouluttajia, jotta saisimme varmistettua kurssien pitämisen myös tulevina vuosina.
Humanitaarisen oikeuden ryhmän toiminta on kaikille avointa. Tiedotamme toiminnastamme mm. Facebookissa: https://www.facebook.com/IHLTurku/
Tervetuloa mukaan toimintaan!
