Vapaaehtoistoiminta antaa olemassaololle merkityksen

Kuka olet?

Olen Helena Tähtinen ja olen ollut SPR:n jäsen pari kymmentä vuotta, ensin Turussa ja muutettuamme Mynämäelle liityin v. 2002 Mynämäen osastoon. Siitä lähtien olen toiminut aktiivisesti osastossa. Työurani tein Turun yliopiston kirjastossa ja jäi eläkkeelle v. 2014.

Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?

Osastossamme on aktiivinen EA-ryhmä, joka harjoittelee säännöllisesti ja päivystää myös lähiosastoista tulevien ryhmäläisten kanssa. Päivystyksiä on runsaasti varsinkin kesäaikaan omassa kunnassa ja lähialueilla.

Aktiivinen Reddie Kids -ryhmä on toiminut taas pari vuotta osastossamme, osallistujia on toistakymmentä lasta. Vuoden alussa kunta palkitsi nuoret ryhmänohjaajat Venlan ja Emiilian kunniamaininnalla "Vuoden nuori".

Apuommelkerhomme tekee lahjameteriaaleista lastenvaatteita SPR:n katastrofiavun tarpeisiin. Lisäksi jotain kerhon tuotteita mm. neulepeittoja myös myydään tilaisuuksissamme toiminnan pikkuhankintoja varten.

Nettiparkkimme on auki ti-pe klo 10-14, ja työllistää pitkäaikaistyöttömän nuoren, joka arkipäivisin auttaa tietokoneongelmissa paikallisia eläkeläisiä ja muita kyselijöitä. 

Ja ystävätoimijoita on osastossa toistakymmentä, jokaisella 1-2 ystäväasiakasta. Lisäksi osallistumme SPR:n keräyksiin, joista Nälkäpäivä on tärkein tapahtuma vuodessa. Ajoittain osallistumme  paikallisten muiden yhdistysten ja toimijoiden yhteisiin tapahtumiin esitellen toimintaamme, mm. Laurin markkinoilla elokuussa ja joulukadun avajaisiin yms.

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?

Olen ollut osaston sihteerinä vuodesta 2002 lähtien (yhtä välivuotta lukuunottamatta), vaan tämän vuoden alussa luovutin tehtävän nuoremmalle. Ryhdyin aktiivisesti toimimaan juuri 2001, kun ICT-torneihin kohdistuneet terrori-iskut herättivät minussa pakottavan halun tehdä jotain yhteiseksi hyväksi. Siitä lähtien olen osallistunut osastomme toimintaan eri muodoissa.

Mikä on toiminnassa parasta ja mitä se antaa?

Osallistuminen antaa tunteen omasta tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä. Samoin toimintaan liittyy tiettyä yhteisöllisyyttä, ja on mukava nähdä toimintamme olevan tarpeellista ja arvostettua.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan

- On tyydyttävää nähdä toimintamme tuottama ilo ja helpotus avuntarvitsijoissa.

- Osallistuminen antaa olemassaololleni merkityksellisyyttä.

- Yhteisöllisyys, suuri ystäväpiiri ja kuuluminen suureen auttajien joukkoon.

Vapaa sana
Syy miksi aloin toimia aktiivisesti SPR:ssä oli oivallukseni, että kotiutuminen Mynämäelle kohenee osallistumalla johonkin paikalliseen toimintaan. Ja SPR oli yksi niistä kohteista, jotka valitsin. 

Monimuotoista toimintaa toisten ihmisten auttamiseksi Naantalissa

Kirjoittajat Anja, Anne ja Riitta
Naantalin osaston vapaaehtoiset

Lueskelin muutama päivä sitten SPR:n toimintalinjausta ja osaston tehtäviä. Jäin miettimään onko Naantalin osasto monimuotoisen toiminnan osasto vai jotain vähemmän.

Kun pieni ja aktiivinen joukko vastaa monen moisesta toiminnasta, se ainakin tuntuu monimuotoiselta. On säännölliset hallituksen kokoukset, ystävätoimintaa, monikulttuurisuustyötä, viranomaisyhteistyötä, tapahtumien järjestämistä, koulutusta, uusien ohjelmien opettelua (Oma Punainen Risti), ensiaputoimintaa, käsityökerhoa jne. Jäsenistäkin pidetään huolta; muistetaan merkkipäivinä ja laitetaan tiedotteita nettisivuille ja sähköpostiin. Hallituksen WhatsApp-viestittely edesauttaa tiedon kulkua. Myös jäsentiedotteita laitetaan postissa kotiosoitteeseen. Puheenjohtajalla, rahastonhoitajalla ja sihteerillä on sen lisäksi tehtäviä, mistä toiset eivät välttämättä tiedä mitään. On näkyvää ja näkymätöntä työtä.

Itsellä on ainakin sellainen tunne, että toimintaa ja tehtäviä on riittävästi, joskus liikaakin.

Punaisen Ristin osastotyöskentelystä on tullut monta kertaa mieleeni Aki Sirkesalon biisin kertosäe: "Annoin pikkusormen, se vei koko käden".  

Iloa ja huolta vapaaehtoistoiminnasta

Vapaaehtoistyö tuottaa iloa, mutta myös huolta. Kuka näitä tehtäviä tekee tulevaisuudessa, kun vanha ja ahkera vapaaehtoispolvi siirtyy oikeasti eläkkeelle? Siinä taas uusi tehtävä; vapaaehtoisten rekrytointi. Onneksi uusiakin jäseniä, myös nuoria, aina silloin tällöin liittyy joukkoomme.

Jos vapaaehtoistyöstä tekisi luettelon, siitä tulisi aika pitkä. Yritän tiivistää. Arja käy joka maanantai päiväkodissa ja alakoulussa opettamassa suomen kieltä lapsille, jotka ovat vasta tulleet maahamme. Illalla hän vetää läksykerhoa Maaritin kanssa aikuisopiskelijoille. Ystävät (20) käyvät vierailulla palvelutalolla ja ystäviensä kotona. Ystävät ja ystäväperheet ovat vanhoja naantalilaisia mutta myös toiselta puolelta maailmaa tänne tulleita ihmisiä. Osa ystävistämme odottaa ystäväasiakasta. Kaikki halukkaat ovat saaneet ystävän.

Neljä kertaa vuodessa järjestämme monikulttuurisia ystäväiltoja yhdessä viranomaisten kanssa. On vietetty vappu- ja joulujuhlat, käyty ongella, grillattu ja tehty retki Turun linnaan. 

Ensiapuryhmä (8) pitää huolta osaamisestaan kurssien muodossa ja kokoontumalla luentoja kuunnellen ja harjoittelemalla. Lisäksi ryhmäläiset päivystävät eri tapahtumissa pitkin vuotta. Viime vuonna käytiin 12 tapahtumassa. Lisäksi ryhmäläiset hallituksen avustamana kävivät antamassa ea-opetusta 8-luokkalaisille.

Olemme mukana myös vanhusneuvoston toiminnassa aktiivisesti. Vanhusneuvosto on kaupungin ja sen alueella asuvien vanhusten ja siellä toimivien vanhus- ja eläkeläisjärjestöjen sekä vanhustyötä tekevien yhteistoimintaelin.

Mukavinta toiminnassa onkin yhdessä tekeminen esim. Auttajakurssien, Punaisen Ristin viikon, Nälkäpäivän tai ystävänpäivän tapahtumien järjestäminen. 

Vajaa kuukausi sitten järjestimme K-Supermarket Ukko-Pekkaan pop up-kahvilan. Kauppias antoi tarvikkeet ja me keitimme pullakahvit. Kahvilassamme kävi jakamassa kuulumisia yli 100 vierasta. "Täällä voisi istua vaikka koko päivän", totesi eräs asiakas. Hyvä mieli tuli itsellekin.

Iltaterveiset Nuorten turvatalolta

Heta kääntyilee hellan edessä, ruokaa tulisi keksiä itselle ja neljälle. Heta päätyy keittämään pussillisen perunoita, kylkeen hän taiteilee tomaattista soijarouhekastiketta. Kunnon kulhollinen salaattia lisäksi ja leipää, voita, juustoa pöytään... Mehukattia iso kannu, vettä toiseen kannuun myös, joku taisi haluta maitoakin. Kolme nuorista saapuu kutsusta keittiöön syömään, mutta yksi onkin tunti sitten käynyt purilaisella ja jää olohuoneeseen. Heta esittelee loihtimansa ruuat ja muistelee mielessään nuorten nimiä. Siiri tuossa ja Suvi, hän on Emil, ei vaan Erik... Olohuoneeseen jäi... Emmihän se oli. Heta ei ole hajamielinen suurperheen äiti eikä hajamielinen tai äiti muutenkaan. Hän on vapaaehtoistyössä SPR Nuorten turvatalolla Turussa ja on tavannut yhtä lukuun ottamatta nämä nuoret tänään ensimmäistä kertaa. Heta viettää turvatalolla tämän illan ja yön, seuraava vapaaehtoisvuoro hänellä on taas kuukauden päästä.

Työntekijä Merja auttelee Hetaa pöydän kattamisessa ja ehtii syödä Hetan ja nuorten kanssa. Merjalle nuoret ovat jo tuttuja, samoin vapaaehtoinen Heta. 16-vuotias Siiri on ollut turvatalolla tämän viikon, ensi viikoksi hän on menossa kotiin. 15-vuotias Erik on tullut kaksi päivää sitten, 18-vuotias Emmi on ollut turvatalolla jo yli kuukauden. Emmi on juuri saanut tietää saaneensa pienen vuokra-asunnon, johon pääsee muuttamaan kuun lopulla. Ruuan jälkeen Emmi näyttää Merjalle kuvia asunnosta. Ensimmäistä omaa kotia on etsitty Emmille yhteistuumin, ja tunnelma on iloinen nyt, kun koti on viimein löytynyt. Emmin äitikin on lopulta ilmoittautunut tytölle muuttoavuksi. Summeri soi ja Merja lähtee avaamaan tulijalle ovea. Sieltä saapuu Tomi, 19-vuotias, jolla on ollut murheita. Tomi ei ole majoituksen tarpeessa, hän käy Merjan kanssa keskustelemassa. Illalla viimeiseksi Merjalla on tapaaminen vielä Erikin ja tämän vanhempien kanssa. Keskustelun jälkeen Erik lähtee vanhempiensa kanssa takaisin kotiin.

17-vuotias Suvi katselee ikkunasta ulos Yliopistonkadulle. Iltapala on syöty, huonetoveri on jo pedissään. Suvi ei vielä tiedä miten hänen asiansa tulevat ratkeamaan, mutta on tyytyväinen, että nyt häntä ainakin autetaan selvittelyissä. Suvi huokaisee, kiskaisee verhot ikkunan eteen ja kömpii sänkyynsä. Aamulla kouluun, herätys klo 6.30. Suvi kuuntelee, kun vapaaehtoinen vielä sammuttelee valoja olkkarin puolella, työntekijä kuuluu kirjoittelevan toimistossa jotain tietokoneella.

Minä istun toimiston naksuvalla työtuolilla lukemassa kirjoittamaani tekstiä ja mietin olenko onnistunut enemmän kuvaamaan turvatalon arkea vai valvottamaan nuoria tuolin äänillä. Tomi ei ole oikea keskusteluasiakas, eikä Siiriä, Suvia, Erikiä ja Emmiä oikeasti ole talossa tai olemassa. Ei täällä ole Heta-vaparia tai Merja-työntekijää myöskään, mutta Henna-vapaaehtoinen täällä nyt on ja minä tässä myös valvon yössä työntekijänä. Kaikki tarinan nuoret voisivat myös olla olemassa: viime vuonna kriisimajoituksessa kävi yhteensä 109 asiakasta, muita asiakkaita kävi 267.

Kello on kaksi, talo on hiljainen. Ensimmäiset reippaat talolla oikeasti olevat nuoret heräävät tänään kuudelta, reippaita työntekijöitä alkaa saapua seitsemältä. Turvatalolla ollaan paikalla vuoden jokaisena iltana ja yönä, päiväsaikaan arkisin maanantaista perjantaihin.

Minna Myllymäki
Kriisi- ja perhetyöntekijä, SPR Nuorten turvatalo, Turku