NÄLKÄPÄIVÄ

Kirjoittaja: Jessica Sjöholm, Varsinais-Suomen piirin työharjoittelija. Opiskelee neljättä vuotta sosionomiksi.

Viime viikolla järjestettiin vuosittainen Nälkäpäivä ja ajattelin seuraavaksi kertoa mitä minä, piirin työharjoittelijana, sain tehdä näiden kolmen päivän aikana. Jos sinua yhtään kiinnostaa, jatka lukemista!

Nälkäpäivä startattiin viime viikon torstaina (20.9.). Ennen varsinaista aloitusta teimme vielä viime hetken valmisteluita; pakolaisteltta pystytettiin ja koska palvelupiste on kiinni remontin takia, saimme Turun kaupungilta lainaksi puisen mökin kävelykadulle, josta sai lippaat, liivit ja esitteitä halutessa. Kymmeneltä kaikki oli valmista ja Nälkäpäivä alkoi virallisesti. Itse lähdin muutamaksi tunniksi keräämään ja seurasin kun ihmisiä tuli ja meni. Lounaan jälkeen myin muutaman Nälkäpäiväleivän ennen kuin menin mökkiin antamaan lippaita ja liivejä meidän ihanille kerääjille. Meillä oli hieno keli ja ihmiset olivat hyvällä tuulella. Toisin sanoen, Nälkäpäivä lähti hyvin käyntiin!

Perjantai vietettiin reissussa. Lähdin toisen piiriläisen kanssa katsomaan mitä muihin osastoihin kuuluu ja miltä heidän Nälkäpäivänsä näyttää. Kävimme Uudessakaupungissa, Kalannissa, Kodisjoella ja Laitilassa. Mielenkiintoisinta tämän päivän aikana oli nähdä mitä muut keksivät Nälkäpäivän kunniaksi. Joillakin oli hienot nuket maskottina, toiset tarjoilivat hernekeittoa ja jotkut olivat tehneet omaa leipää ja velliä. Minun mielestäni on todella hauskaa, että ihmiset tekivät Nälkäpäivästä semmoisen kun itse halusivat!

Lauantai oli Nälkäpäivän viimeinen päivä, jonka vietin vapaaehtoisen kanssa Perttelissä. Lähdimme sinne, koska meitä oli pyydetty kertomaan nuorisotoiminnasta Nälkäpäivä-lounaan aikana. Olimme Perttelin seurakuntatalossa, missä oli tarjolla erittäin hyvää lounasta. Pääruuan jälkeen kerroimme lyhyesti Reddie Kidseistä ja nuorisotoiminnasta ennen kuin tarjoiltiin jälkiruokaa. Saimme pannaria, nam!

Haluamme kiittää kaikkia jotka ovat tehneet Nälkäpäivästä mahdollisen. Kaikkia vapaaehtoisia, kerääjiä ja lahjoittajia; ilman teitä tämä ei olisi onnistunut. Yhdessä voimme tehdä hyvää. KIITOS! <3

Sotarikostutkijasta SPR:n IHL-kouluttajaksi

Markku Nikulainen
Kirjoittaja on Punaisen Ristin humanitaarisen oikeuden kouluttaja

Jäin eläkkeelle syyskuussa 2015 työskenneltyäni lähes 40 vuotta poliisissa rikostutkinnassa. Kesäkuusta 1988 eläkkeelle jäämiseen asti palvelin keskusrikospoliisissa vakavien kansainvälisten rikosten, lähinnä talousrikosten, tutkinnassa. Tuona aikana minulla oli myös mahdollisuus tehdä töitä useissa, niin YK:n kuin EU:n projekteissa ja siviilikriisinhallintaoperaatioissa lähinnä Balkanilla sotarikostutkijana.

Sotarikostutkijana Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa (ICTY)

ICTY perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksellä 1993 ja se aloitti toimintansa vuoden 1995 aikana jolloin sota vielä riehui Balkanilla. Tuomioistuin sijaitsi Hollannin Haagissa ja tuomioistuimen lisäksi ICTY:n kuului syyttäjän toimisto, joka tutki tuomioistuimessa käsiteltävät rikokset.

Syyskuussa 1999 minut valittiin ICTY:n tutkijaksi syyttäjän toimistoon. Tämä tarkoitti myös perheelle suurta muutosta sillä koko perhe muutti Haagiin asumaan ja lapset aloittivat koulunsa kansainvälisessä koulussa.

Minun ryhmäni tehtäväksi tuli aloittaa tutkinta kroaattien tekemistä sotarikoksista Bosnia Herzegovinassa, lähinnä Mostarin kaupungissa ja sen lähistöllä sijainneissa pienissä kylissä. Tutkinta hoidettiin siten, että Haagista lähdettiin yleensä noin kahden viikon kenttätutkimusmatkalle Bosniaan, jossa kuulusteltiin todistajia ja tehtiin rikospaikkatutkintaa. Tämän jälkeen palattiin taas Haagiin käsittelemään tutkintatuloksia.

Tutkinta alkoi todenteolla tammikuussa 2000, jolloin ryhmämme kiersi Herzegovinan aluetta tarkoituksenamme todistaa ns. ”crime pattern” eli rikoskaava jolla sotaoperaation aikana tehdyt rikokset tehtiin. Koska ICTY ei tutkinut niinkään yksittäisten sotilaiden tekemiä sotarikoksia, vaan keskittyi armeijan johtoportaaseen, politiikkoihin ja myös valtion päämiesten suunnittelemiin rikoksiin, joilla olisi saatu luotua Herzegovinan alueesta etnisesti bosnialaisista puhdas alue, tutkimuksissa täytyi hyvinkin tarkasti pystyä todistamaan näiden henkilöiden rikollinen mieli ja suunnitelmallisuus sekä käskyt alaisille. Nämä johtohenkilöthän eivät todennäköisesti itse olleet tappaneet ketään vaan he olivat luoneet koneiston, joka teki sen heidän puolestaan.Monien tutkintamatkojen jälkeen alkoi palapeli hiljaa tulla kokoon ja me saimme käsityksen miten ”sotilasoperaatio” oli suunniteltu ja kuka oli sen takana. Nyt vain täytyi pystyä todistamaan tämä niin, että se pitäisi myös oikeudessa.

Uhrien kuulustelujen lisäksi kuulustelimme useita kansainvälisten organisaatioiden edustajia ja sotakirjeenvaihtajia ympäri maailmaa. Heiltä saadut videot ja filmit olivat ensiarvoisen tärkeitä todisteita. Tuolloin ei vielä eletty some aikaa, eikä kellään ollut kännykkäkameroita, kuten nyt.
Tänä aikana Geneven sopimukset ja lisäpöytäkirjat tulivat hyvinkin tutuiksi, kansainvälisen tapaoikeuden sääntöjä ei ICRC vielä tuolloin ollut koonnut yhteen.
Pitkän neuvotteluprosessin jälkeen pääsimme myös tutkimaan Zagrebin sota-arkistoa, jossa oli tuhansia käskyjä, määräyksiä ym. sotakirjeenvaihtoa, joista myös kerättiin tuhti todistepaketti.
Epäiltyinä jutussa oli kuusi henkilöä, jotka kaikki toimivat itse julistautuneen Croatian Republic of Herceg-Bosna –nimisen valtion hallituksessa.
Reilun puolitoistavuotisen tutkimuksen jälkeen minun oli aika palata perheineni Suomeen virkavapauteni päätyttyä ja poikien mennessä lukioon syyskuun lopussa 2001.

Jatkoin jutun tutkinnan seurantaa Suomesta käsin hyvinkin tarkkaan ja toukokuussa 2013 alioikeus langetti tuomion jossa kaikki syytetyt saivat 10 – 24 vuotta vankeutta mm. seuraavista rikoksista: Rikos ihmisyyttä vastaan, vainoaminen, murha, tahallinen tappo, epäinhimillinen kohtelu sekä Geneven sopimukses muut törkeät rikkomukset. 

Kaikki syytetyt valittivat tuomiosta valitustuomioistuimeen, joka vahvisti tuomiot loppuvuodesta 2017. Tällöin, kun Slobodan Praljakin tuomiota luettiin hän otti istuntosalissa myrkkyä ja huusi: ”Slobodan Praljak ei oli sotarikollinen!”. Praljak kuoli sairaalassa myöhemmin.

Tämä oli mielestäni ainoa ICTY:n historiassa sen mainetta kolauttanut tapahtuma, sillä koko olemassaolon aikana ICTY antoi yli 160 etsintäkuulutusta henkilöistä, jotka kaikki saatiin kiinni ja joiden jutut käsiteltiin. Noin 90 henkilöä tuomittiin, osa vapautettiin ja osa kuoli oikeusprosessin aikana. Ehkä kuuluisin oli Slobodan Milosevic, Jugoslavian presidentti joka kuoli tutkintavankeudessa. Meidän jutussamme korkein epäilty oli Kroatian presidentti Franjo Tudman, joka kuoli tutkinnan alussa, ennen kuin hänet ehdittiin pidättää.

Sotarikostutkijana EULEX –siviilikriisinhallintaoperaatiossa Kosovossa

Muutaman muun ulkomaankeikan jälkeen hain uudestaan sotarikostutkintaan Kosovoon ja minut valittiin  EULEX operaation sotarikostutkintayksikön team leaderiksi. Tässä tehtävässä aloitin marraskuussa 2009. Näin pääsin tutkimaan Jugoslavian hajoamissodan viimeistä vaihetta eli Kosovon sotaa, joka riehui kovimmillaan silloin kun olin ICTY:ssä tutkimassa Bosnian sotaa.
Tämä sotarikostutkinta erottui  ICTY:n tutkinnasta siten, että Kosovossa tutkimme  niitä sotarikoksia, joihin syyllistyivät sotilaat sotatantereella. Tämä tutkinta oli konkreettisempaa ICTY:n tutkintaan verrattuna, sillä täällä epäillyt olivat niitä, jotka olivat itse syyllistyneet rikoksiin.

EULEXin sotarikostutkijoiden tehtävänä oli myös kouluttaa Kosovon poliisia sotarikostutkinnassa, jonka johdosta minulla olikin kaksi teamia vedettävänä; kansainväliset sotarikostutkijat ja Kosovon poliisin oma ryhmä.
Sotarikostutkinta on sinällään normaalia rikostutkintaa, jossa yritetään selvittää murhia, tappoja, raiskauksia, kidutuksia yms henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia. Tämän lisäksi pyritään näyttämään toteen että kyseessä oli sotatilanne ja sotilaallinen toimi, jolloin sotarikoksen tunnusmerkistö toteutuu.
Kosovossa hitaan alun jälkeen ryhmämme edistyi pikku hiljaa tutkinnassa ja kesäkuussa 2010 yhden kylän asukkaisiin kohdistuneet rikostutkinnat olivat siinä vaiheessa, että juttu vietiin tutkintotuomarille syytteen nostamista varten.

Tämä juttu on tietääkseni vieläkin käsittelyssä Serbiassa, Belgradissa sijaitsevassa erityistuomioistuimessa. 

Sotarikosten tutkinnassa yleensä

Sotarikosten tutkinnassa on muutamia erikoispiirteitä tavalliseen rikostutkintaan verrattu, nimittäin se, että teon ja tutkinnan aloittamisen välillä on pitkä aika, tutkinta perustuu pääasiassa todistajan kuulusteluihin, sillä rikospaikkatutkinnasta saatua näyttöä on hyvin harvoin. Lisäksi tutkinnasta tulee lähes aina kansainvälistä, joka aiheuttaa lisätyötä ja hidastaa tutkintaa. Tutkinnassa on aina pystyttävä näyttämään toteen sotatila ja se, että rikokset liittyvät jotenkin sotilasoperaatioon.

Kosovossa suoritetussa tutkinnassa erikoispiirteenä oli Kosovon ja Serbian huonot poliittiset välit, joka piti ottaa huomioon kaiken aikaa tutkinnassa ja joka vaikeutti kahdenvälistä oikeusaputoimintaa. 

Eläkkeelle syyskuussa 2015

Kotiuduin Kosovosta toukokuussa 2015 ja kesälomien jälkeen jäin eläkkeelle syyskuussa 2015. Yhtäkkiä se kaikki kansainvälinen hektinen toiminta loppui ja eläkeläisen lepopäivät alkoivat. Syksyn aikana aloitin SPR:n vapaaehtoisena vastaanottokeskuksissa erilaisissa tehtävissä.  Tämä antoi joutilaisuuteen jotain muutosta, sillä minun oli aluksi vaikea tottua olemaan joutilaana kotona.

Humanitaarisen oikeuden kurssit syksyllä 2016

Loppukesästä 2016 huomasin, että Turussa SPR järjestää humanitaarisen oikeuden perus- ja jatkokurssin, joihin molempiin ilmoittauduin, koska olin edelleen kiinnostunut kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta.
Molempien kurssien anti ylitti odotukseni ja kouluttajat osasivat asiansa.  Ilmoitin piiriin olevani kiinnostunut myös kouluttajan tehtävistä ja kävinkin 2017 syksyllä kouluttajakoulutuksessa Helsingissä. Opetusnäytteiden antamisen jälkeen minusta sitten tuli tämän vuoden alussa virallisesti SPR:n IHL kouluttaja. Olen muutamilla kursseilla jo pitänyt tunteja ja kurssien hyvään teoreettiseen antiin olen mielestäni pystynyt lisäämään oman kokemukseni pohjalta käytännön esimerkkejä, rikostapauksia ja ongelmia. 

ICRC on vuosia tehnyt ja tekee hyvää työtä luodessaan sodan oikeussääntöjä, jotka suurin osa maailman valtiosta on hyväksynyt ja ratifioinut. Ongelmat ovat tutkinta- ja täytäntöönpanopuolella. Sotarikoksiin syyllistyneiden henkilöiden syytteeseen saattaminen kestää aivan liian kauan ja osaa ei koskaan saada vastuuseen teoistaan koska suurin osa niistä maista, joissa konfliktit nykyään tapahtuvat eivät ole hyväksyneet Geneven sopimuksien lisäpöytäkirjoja tai Rooman perussääntöä ja ovat näin ollen kansainvälisen oikeuden ulottumattomissa.

Huolimatta näistä ongelmista, tiedon levittäminen sodan oikeussäännöistä eli  kansainvälisestä   humanitaarisesta oikeudesta on yksi tärkeä Punaisen Ristin tehtävien osa-alue, jonka johdosta minullakin riittää innostusta kursseilla opettamiseen.

Mikäli joku haluaa tietää enemmän sodan oikeussääntöjen ”koukeroista” kannattaa ilmoittautua SPR:n IHL-kurssille, jossa asiaa käsitellään perusteellisemmin.  

Turvapaikanhakijoiden tukena

Rosa Rantanen

Kirjoittaja on SPR Varsinais-Suomen piirin Turun vastaanottokeskuksen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori

SPR:n vapaaehtoisten tuki on monille turvapaikanhakijoille korvaamaton apu haastavan arjen keskellä.

Punaisen Ristin vapaaehtoisena voit vaikuttaa turvapaikanhakijoiden arkeen. Jo muutama tunti vapaaehtoistyötä kuukaudessa on usein korvaamaton kokemus sekä vapaaehtoiselle että turvapaikanhakijalle. Varsinais-Suomen piirin vapaaehtoiset järjestävät vastaanottokeskuksissa mm. perhe- ja lastenkerhoja, naistenkerhoa, taideryhmiä sekä suomen kielen opetusta. Pansion vastaanottokeskuksessa koordinoi Ruissalon osasto. Lisäksi vastaanottokeskukset toimivat yhteistyössä lukuisten muiden järjestöjen, oppilaitosten sekä projektien kanssa. Myös turvapaikanhakijat toimivat yhä useammin Punaisen Ristin vapaaehtoisina ja tärkeimpänä tavoitteena toiminnassa onkin yhdessä tekeminen.

Kuva: Teppo Saari

Vaihtoehtoja vaikeaan tilanteeseen

Punainen Risti auttaa turvapaikanhakijoita ja pakolaisia ympäri maailmaa, koska he ovat haavoittuvassa asemassa olevia, apua tarvitsevia ihmisiä. Punaisella Ristillä on kansainvälisesti hyväksytty mandaatti auttaa siirtolaisia. Turvapaikanhakijat ovat moninainen ryhmä, joilla ei ole yhteistä mielipidettä, kulttuuria, uskontoa tai mielenkiinnon kohdetta. Pakolaisuus ei ole identiteetti, johon synnytään tai kasvetaan. Sen sijaan se on vaikea elämäntilanne, johon moninainen joukko ihmisiä maailmassa on joutunut. Turvapaikanhakijoita yhdistää kaksi asiaa: he kaikki ovat joutuneet jättämään kotinsa taakseen ja he kaikki ovat erittäin stressaavassa elämänSetilanteessa.

Vapaaehtoistoiminnassa on tärkeää huomioida, että turvapaikanhakijat elävät epävarmassa tilanteessa, usein erossa läheisistään ja tulevaisuudestaan huolehtien. Vaikka taustoja on monenlaisia, inhimillinen hätä lamaannuttaa meidät kaikki jossakin vaiheessa: kukaan ei kestä loputtomasti menetyksiä ja vaikeuksia. Punainen Risti tarjoaa paljon matalan kynnyksen aktiviteetteja, joihin voi osallistua silloinkin, kun oma jaksaminen on rajallista. Esimerkiksi Pansion vastaanottokeskuksessa toimii yhteistyössä Turun Kriisikeskuksen Serene -hankkeen kanssa luontoryhmä ja taideryhmä, joihin kehitetyt mallit perustuvat tutkimustietoon stressin lievittämisestä.

Vaikka mitään yhteistä ”turvapaikanhakijoiden kulttuuria” ei ole olemassa, vastaanottokeskuksessa on läsnä lukuisia eri kulttuureita. Myös sopeutumisaika on usein ollut lyhyt ja moni ei ole ennen pakomatkaansa matkustanut kotimaansa ulkopuolelle. Siksi on tärkeää, että keskuksen kerhoihin voivat osallistua kaikki kielitaidosta ja kulttuurista riippumatta. Esimerkiksi perhekerhossa leikitään usein iloisessa yhteisymmärryksessä, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Elekielellä ja toisen huomioimisella pääsee pitkälle: tekeminen on usein keskiössä silloin kun sanat eivät vielä riitä kokemusten vaihtamiseen. Vastaanottokeskuksen asukkaista suurin osa opiskelee suomen kieltä ja näitä opintoja tuetaan vapaaehtoisten vetämissä kielikerhoissa. Kerhon vetäjän ei tarvitse olla opettaja tai sellaiseksi aikova, vaan ystävällisyys ja perussanaston opettaminen riittävät. Kaikessa vastaanottokeskuksessa tapahtuvassa toiminnassa keskiössä on ihmistenvälinen kunnioitus, avoimuus ja kyky olla aidosti läsnä. Vapaaehtoisilla on myös mahdollisuus osallistua erilaisten tapahtumien ja projektien suunnitteluun. Lisäksi mukaan kaivataan esimerkiksi koordinaattoreita ja sosiaalisen median taitajia. Tavoitteena on aina löytää vapaaehtoiselle itselleen sopiva ja motivoiva vapaaehtoistoiminnan muoto, joka tukee turvapaikanhakijoita.

Kuva: Rosa Rantanen

Osallistujasta aktiiviseksi vapaaehtoiseksi

Jos tilanne ja oma jaksaminen sallivat, turvapaikanhakijat osallistuvat usein vapaaehtoistoiminnan vetämiseen ja kehittämiseen. Turvapaikanhakuprosessin alkuvaiheessa moni turvapaikanhakija käy Suomessa läpi kulttuurishokin. Tällöin on helppo osallistua esimerkiksi vastaanottokeskuksessa järjestettäviin kerhoihin ja tutustua niiden kautta vapaaehtoisiin sekä suomalaiseen kulttuuriin. Monet turvapaikanhakijat asuvat Suomessa jopa useita vuosia ennen turvapaikkapäätöksen saamista. Niinpä he monesti myös oppivat kieltä, tutustuvat yhteiskuntaan, ystävystyvät, kouluttautuvat, työllistyvät ja löytävät paikan yhteisössä.

Toiminnan muotoja on monia ja turvapaikanhakijat ovat Varsinais-Suomen alueella osallistuneet Punaisen Ristin kautta mm. talkootöihin, kerhojen vetämiseen, pakolaisteltan ja pakolaisten tilanteen esittelyyn eri tapahtumissa, sosiaalisen median päivitykseen, kääntämistyöhön, muiden vapaaehtoisten kouluttamiseen sekä toimintojen suunnitteluun. Toimintaa ja perehdytyksiä järjestetään suomeksi ja englanniksi, perehdytykset onnistuvat myös muilla kielillä vapaaehtoisten tulkkien välityksellä. Varsinais-Suomessa on startannut myös Salama-tiimi, joka on tarkoitettu kaikille vapaaehtoiseksi haluaville turvapaikanhakijoille, kiintiöpakolaisille, maahanmuuttajille ja Suomessa syntyneille. Tavoitteena on auttaa yhteisöä ja torjua ennakkoluuloja.

Miten mukaan?

LISÄTIETOA KAIKISTA TOIMINNOISTA - You can also contact us in English!
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Rosa Rantanen, Turun vastaanottokeskus, SPR Varsinais-Suomen piiri, rosa.rantanen@redcross.fi, 0405173882
Instagram: thisishowwevolunteer – seuraa vapaaehtoistoimintaa ja sen ajankohtaisia kuulumisia

RUISSALON OSASTO/PANSION VASTAANOTTOKESKUKSEN KERHOT
https://rednet.punainenristi.fi/ruissalo
ruissalo@rednet.redcross.fi

SALAMA-TIIMI
Instagram: salamatiimiturku

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

LYHYESTI

Kuka on turvapaikanhakija?

- Turvapaikanhakija on ihminen, joka hakee kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolelta.
- Turvapaikkaa haetaan yleensä henkilökohtaiseen vainoon perustuen: vainon syynä voi olla vaikkapa uskonto, poliittinen mielipide, seksuaalinen suuntautuminen, etnisyys tai haluttomuus liittyä aseelliseen ryhmittymään.
- Turvapaikanhakijat tulevat Suomeen eri puolilta maailmaa.
- Oleskelulupa myönnetään yleensä ihmisen henkilökohtaisen tilanteen, ei maan yleisen turvallisuustilanteen, perusteella. Jos turvallisuustilanne on katastrofaalinen, ei maata voida katsoa turvalliseksi juuri kenellekään.

Uusia turvapaikkahakemuksia jätettiin Suomeen vuonna 2017 noin 2100. Vuonna 2015 turvapaikkahakemuksia jätettiin yli 32000. Näistä osa on edelleen käsittelemättä tai jatkokäsittelyssä.

Miksi turvapaikkaa haetaan?

Turvapaikan hakeminen on ihmisoikeus, joka on kirjattu kansainväliseen lainsäädäntöön. Suomen kansallinen lainsäädäntö määrää, että valtiolla on velvollisuus tarjota turvapaikanhakijalle mm. asuinpaikka, terveydenhuolto sekä tietty määrä vastaanottorahaa.

Lain toteutumisesta vastaa maahanmuuttovirasto (Migri), joka suunnittelee ja ohjaa vastaanottotoimintaa. Migri myös päättää haastatteluiden perusteella, kuka saa oleskeluluvan ja kuka ei.

Punainen Risti ei vaikuta turvapaikkaprosessiin tai päätöksiin. Sen sijaan järjestön roolina on tukea avun tarpeessa olevia ihmisiä huolehtimalla heidän jokapäiväisen elämänsä edellytyksistä. Käytännössä tämä tarkoittaa vastaanottokeskusten pyörittämistä, johon kuuluu Suomeen tulevien ihmisten vastaanotto, terveydenhuolto ja -sosiaalipalvelut sekä ohjaajien antama tuki ja vapaa-ajantoimintamahdollisuudet.

Lisätietoa turvapaikkaprosessista: https://migri.fi/turvapaikka-suomesta