perjantai 27. huhtikuuta 2018

Mikä ihmeen vuosikokous?


Teksti: Sirpa Lehtimäki
Kuvat: Tommi Virtanen

Oletko koskaan ollut jonkin järjestön - esimerkiksi Punaisen Ristin - virallisessa vuosikokouksessa? Mitä siellä oikein tehdään? Uskaltaako sellaiseen kokoukseen edes mennä? Pitkästyykö siellä kuoliaaksi?

Jos olet kiinnostunut jonkin järjestön toiminnasta, niin viralliseen kokoukseen osallistumalla saat nopeasti hyvän kuvan ko järjestön toiminnasta. Jos järjestöllä on vain yksi virallinen kokous vuodessa, vuosikokous, niin tuossa yhdessä kokouksessa saat tietoa sekä edellisen vuoden toiminnasta että kuluvan vuoden suunnitelmista. Kätevää :) 

Lisäksi pääset tutustumaan upeisiin ihmisiin, aktiivisiin vapaaehtoisiin, ja voit kysellä heiltä heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Eikä kokouksessa pitkästy. Siellä myös keskustellaan ja henkilövalintojen kohdalla voidaan myös äänestää. Seurattavaa riittää.

* * * * * * * * * * 

Lauantaina 21.4.2018 pidettiin SPR Varsinais-Suomen piirin vuosikokous Kaarinan uudessa Kaarina-talossa. Seuraavassa hieman kokouksen kulkua ja tunnelmakuvia viime lauantailta.

* * * * * * * * * *

Lauantaiaamuna vähän yhdeksän jälkeen Kaarina-talon iso sali oli vielä melkein tyhjä, mutta jo heti kymmenen jälkeen sali oli täynnä. Paikalle oli tullut noin sata varsinaissuomalaista Punaisen Ristin jäsentä ja vapaaehtoista.


Kun kokousväki saapui kokouspaikalle, kaikki toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi. Ilmoittautumisen yhteydessä tsekattiin, ketkä ovat osastojen äänivaltaisia edustajia piirin vuosikokouksessa. Heillä oli mukanaan valtakirjat, ja ilmoittautumisen jälkeen he saivat kokousmateriaalina itselleen mm. äänestysliput.


Aamukahvi ennen kokousta on aina tärkeä juttu, se piristää kaikkia, varsinkin vähän kauempaa tulleita osallistujia. Kokouspaikalla olikin iloinen puheensorina, kun vapaaehtoiset vaihtoivat kuulumisia toistensa kanssa ja lämpimät hymyt täydensivät vanhojen tuttujen kohtaamisia.

Kymmeneltä kokouksen avasi piirin puheenjohtaja Harri Virta. Hän on Kaarinan kaupunginjohtaja, ja myös siinä roolissaan hän toivotti kaikki tervetulleiksi Kaarinaan. Tässä tilaisuudessa hän vastasi näiden kahden roolin lisäksi myös vahtimestarin tehtävistä eli huolehti Kaarina-talon tekniikan kohdalleen. Ja kaikki toimi erinomaisesti.

Kokouksen alussa jaettiin huomionosoituksia: Tasavallan presidentti oli myöntänyt 22 ansiomitalia aktiivisille varsinaissuomalaisille vapaaehtoisille. Vuoden osasto -palkinto matkasi tänä vuonna SPR Naantalin osastoon. Onnea kaikille mitalisteille sekä Vuoden osastolle!


Lisäksi kiitettiin Turun, Vakka-Suomen, Salon ja Loimaan henkisen tuen ryhmiä sekä Turun osaston ensiapuryhmää, jotka olivat viime elokuussa erittäin merkittävässä roolissa antaessaan henkistä tukea kansalaisille Turussa tapahtuneen puukotuksen jälkeen.


Vielä ennen varsinaisen kokouksen alkua ja sääntömääräisten asioiden käsittelyä Katriina Kuusela SPR keskustoimistosta kertoi parista ajankohtaisesta ja kaikkia vapaaehtoisia koskevasta asiasta: Oma Punainen Risti -tietojärjestelmästä ja tietosuoja-asioista.


Sitten päästiin varsinaiseen vuosikokoukseen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin SPR Kaarinan-Piikkiön osaston puheenjohtaja Marja-Helena Salmio. Hänen kanssaan kokousasioita kävivät läpi piirin toiminnanjohtaja ja järjestöpäällikkö sekä piirin puheenjohtaja. Varsinaisina kokousasioina vuosikokouksessa hyväksyttiin vuoden 2017 toimintakertomus ja tilinpäätös sekä vuoden 2018 työsuunnitelma ja talousarvio. Niistä kävi hyvin selville se toiminnan kirjo, mitä kaikkea Punainen Risti tekee.



"Asia-asioiden" jälkeen päästiin henkilövalintoihin. Vuosikokouksessa valittiin piirin hallituksen jäseniä sekä erovuoroisten tilalle että yksi jäsen jäsenyydestä kesken kauden luopuneen tilalle. Tänä vuonna piirin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja eivät olleet erovuoroisia. Vaalitoimikunnan puheenjohtaja Ilse Reinholdt kävi läpi vaalitoimikunnan ehdotuksen henkilövalinnoista.

Demokratia toimii, kun vaalitoimikunnan ehdotuksen lisäksi tuli lisää ehdotuksia piirin hallituksen jäseniksi ja kokouksessa päästiin äänestämään henkilövalinnoista.


Myös ääntenlaskijat pääsivät hommiin avustajiensa kera, ja saivat sitten myös kertoa äänestyksen tuloksen. Tällä kertaa piirin hallituksen jäseniksi valittiin kaksi uutta jäsentä, Stiina Ratsula Kaarinan-Piikkiön osastosta ja Anita Repo Loimaan osastosta.


Lopulta kaikki asia-asiat sekä henkilövalinnat oli tehty ja kokous päätettiin. Kaikille osallistujille toivotettiin hyvää kevättä ja turvallista kotimatkaa.


Jos et ole vielä koskaan ollut piirin vuosikokouksessa, tervetuloa seuraavalla kerralla – huhtikuussa 2019!  

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Haastepiirissä Eija Järviö Liedon osastosta


 [Haastepiiri on SPR Varsinais-Suomen piirin toimijoiden oma mahdollisuus haastaa mukaan muita toimijoita yli osaston rajojen. Haasteen saaja voi olla vapaaehtoinen, jäsen, työntekijä tms. - niin uusi kuin vanha tekijäkin!]


Kuka olet?
Olen Eija Järviö, 54-vuotias juuri turkulaistunut kahden aikuisen tytön äiti. Tammikuussa muutimme mieheni kanssa lähes 20 vuoden omakotiasumisen jälkeen Liedosta rivitaloon Hirvensalossa. Ammatiltani olen sosiaalityöntekijä ja töissä tällä hetkellä Turun ensi- ja turvakoti ry:ssä vauvatyön palvelupäällikkönä. Harrastuksiini kuuluu kaikenlainen liikunta ja viime syksynä aloitettu pianon soiton opettelu.



Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?
Osastossamme on hyvin aktiivinen ensiapuryhmiä, joka harjoittelee kuukausittain ja päivystää ahkerasti. Monikulttuurinen toiminta ja maahanmuuttajien ystävätoiminta on myös vilkasta kiitos innostuneen vetäjäporukan. Puheenjohtajamme on todellinen työmyyrä, jonka ansiosta sääntömääräiset ja muut ajankohtaiset asiat tulevat hoidettua. Nälkäpäiväkeräys on itselleni vuoden kohokohta, jota aletaan yhteisvoimin suunnitella heti kesän loputtua. Harmittavalta tuntuu, että kaikista valmisteluun ja itse keräykseen käytetyistä tunneista huolimatta tulos jää vain vuosi vuodelta pienemmäksi.

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan
Punaiseen Ristiin tulin töihin vuonna 1995 piirin sosiaalisihteeriksi, missä tehtävässä olin 10 vuoden ajan. Työpaikka vaihtui, kun katsoin silloin murrosikäisten tyttöjen tarvitsevan äitiään kotona iltaisin. Muutaman vuoden vedin vapaaehtoisena piirin henkisen tuen ryhmää, mutta jätin tehtävän, kun sen aikainen työ ja harrastus lähentyivät liikaa toisiaan. 

Paluun vapaaehtoistoimintaan tein kolme vuotta sitten, kun minua pyydettiin SPR Liedon osaston varapuheenjohtajaksi ja nykyään toimin myös keräysjohtajana. Osaston kokouksiin ja tapahtumiin osallistun aina töiden salliessa. Suurimman työpanoksen annan syksyllä koordinoimalla Nälkäpäiväkeräyksen. Viime kesänä osallistuin Ruisrockiin henkisen tuen päivystäjänä ja toivottavasti pääsen mukaan tänäkin kesänä.


Roolin muutoksessa on erityisesti yllättänyt Nälkäpäiväkeräyksen toteutus. Piirin työntekijänä kävin aina keräyspaikalla katsomassa, ja kaikki näytti helposti toteutetulta. Nyt vasta olen huomannut, kuinka paljon työtä on tehty ennen ja jälkeenkin keräyspäivien.


Mikä on toiminnassa parasta / mitä se antaa?

Ehdottomasti parasta ovat osaston ihanat ihmiset, muut vapaaehtoiskaverit.
  Töiden jälkeen ei aina jaksaisi lähteä kokoukseen tai tapahtumaan, mutta hyvässä seurassa väsymys unohtuu hetkessä. Ihmisten kohtaaminen keräyksissä ja tapahtumissa on aina yhtä antoisaa. Ylpeänä pidän Punaisen Ristin liiviä kaikissa tapahtumissa, joissa toimin osaston edustajana.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?

1. Ihanat ihmiset, joihin saa tutustua ja tehdä yhdessä mukavia juttuja.

2. Monipuolisia tehtäviä ja toimintoja, joihin voi osallistua oman kiinnostuksen ja aikataulun mukaan.

3. Paikallisesti osallistumalla esim. keräykseen voi auttaa ja vaikuttaa kansainvälisesti.

Vapaa sana
Punaiseen Ristiin voit tulla ja olla omana itsenäsi.

Kenet haastat seuraavaksi?
Haastan SPR Raision osaston Asta Lindgrenin, joka toimii piirin henkisen tuen ryhmässä ja missä olen häneen tutustunut. Asta tekee työtä nuorten kanssa koulussa ja toivoisinkin häneltä näkökulmaa vaativan työn ja vaativan harrastuksen yhdistämisestä.




torstai 5. huhtikuuta 2018

Tukikummi toimii turvallisena aikuisena yksin Suomeen tulleelle nuorelle


Kirjoittaja on Johanna Stauffer, SPR:n Yksin tulleiden tukihankkeen työntekijä


Osa Suomeen saapuvista turvapaikanhakijoista on alaikäisiä ja osa näistä alaikäisistä saapuu yksin, ilman perhettään. Vuonna 2015 näitä yksinäisiä nuoria saapui yli 3000, monet heistä ovat nyt saaneet turvapaikan. Nämä nuoret ovat ammatillisen tuen parissa, mutta he kaipaavat sosiaalisia verkostoja ja turvallisia aikuisia ympärilleen.

Yksintulleiden nuorten tueksi SPR:llä on käynnistynyt alaikäisenä yksintulleiden, jo turvapaikan saaneiden, nuorten tukihanke. Hanketta on pilotoitu Helsingin ja Uudenmaan piirissä vuonna 2017 ja vuoden 2018 alusta hanke käynnistyi myös Varsinais-Suomen ja Kaakkois-Suomen piireissä. Tavoitteena on tukea nuorten kotoutumista. Hankkeen keskeisinä toimintoina ovat tukikummitoiminta ja osallistuva ryhmätoiminta.

Tukikummitoiminta on yksi ystävätoiminnan muoto. Tukikummeista ja nuorista muodostetaan pareja ja jokainen pari voi tehdä sellaisia asioita, jotka he yhdessä kokevat mielekkäiksi ja tärkeiksi. Tavata voi vaikka viikoittain, tai kerran kuukaudessa – yhteiseen rytmiin sopivasti. Yhteinen tekeminen voi olla mitä tahansa jutustelusta lenkkeilyyn tai vaikka kirjastopalveluiden käytön opetteluun. Tukikummi sitoutuu toimintaan aina vuodeksi kerrallaan.

Mitä tukikummi tekee?
Helsingissä tukikummina toiminut Maria Virolainen kertoo hakeutuneensa mukaan toimintaan muiden vapaaehtoistehtävien kautta ja auttamisen halusta. Rooliaan tukikummina hän kuvaa luotettavaksi ja välittäväksi aikuiseksi, nuoren rinnalla kulkijaksi. Tukea hän kokee antavansa monin eri tavoin, kulloisestakin tarpeesta riippuen. Ajoittain tuki on kuuntelua, toisinaan käytännön auttamista vaikkapa suomen kielen kanssa tai vaikka tulevaisuuden pohtimista yhdessä. Merkityksellisenä Virolainen pitää sitä, että ihan tavallisen ihmisen taidoin hän voi olla tukemassa nuorta tämän elämän polulla ja auttaa löytämään paikkansa yhteiskunnassa.

Tukikummin arkeen kuuluu Virolaisen mukaan niin nuoren tapaaminen, kuin yhteinen WhatsApp viestittelykin. Tavattu on kotioloissa, kahvilassa ja ilmaistapahtumissa. Haasteita arkeen on ajoittain tullut kielestä – yhteisenä kielenä kummitoiminnassa on usein suomi ja vaikka nuoret opiskelevat kieltä ja käyvät koulussa, ei kielitaito heti välttämättä ole aivan aukoton. Virolainen kuitenkin toteaa, että vielä he ovat pärjänneet ilman Google kääntäjää, mutta että on hyvä tietää senkin oljenkorren olevan käytettävissä.

Kummi luo uskoa tulevaan

Kummisuhteen edetessä ja paremmin tutustuttaessa kumminuoren asioita voi joutua myös murehtimaan – miten nuori pärjää haastavissa tilanteissa, mitä tehdä, jos hän kohtaa rasismia? Onneksi näiden vastapainoksi myös yhteisiä ilonaiheita löytyy ja silloin Virolainen kertoo, että niistä myös iloitaan yhdessä. Parasta tukikummina olemisessa onkin Virolaisen mukaan se, että voi luoda luottamuksellisen suhteen nuoreen ja olla hänelle tukena luomassa pohjaa ja uskoa tulevaan.

Virolainen kannustaa lähtemään toimintaan mukaan avoimin mielin ja rohkeasti heittäytyen.

Sinustako tukikummi?

Jos kiinnostuit ja haluaisit kouluttautua tukikummiksi, ota yhteyttä:
Johanna Stauffer, johanna.stauffer@redcross.fi