torstai 31. tammikuuta 2019

"Päivääkään en vaihtaisi pois", toteaa Pirjo Ilkka haastepiirissä

Kuka olet
Nimeni on Pirjo Ilkka ja olen syntynyt Kustavissa. Olen muuttanut nuorena Ruotsiin, ja tullut paluumuuttajana takaisin synnyinpitäjääni vuonna 1997.

Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?
Meillä Kustavin osastossa on paljon kaikenlaista toimintaa.

Aloitetaan vanhustenkerhosta, joka on noin kerran kuukaudessa, kerhossa meillä on erilaista ohjelmaa, jota vapaaehtoiset vuorollansa järjestävät, kuten esim. askartelua, kukkien tunnistusta, valokuvien katselua, yhteislaulua, ym. Lisäksi järjestämme heille ohjelmallisen joulujuhlan, ystävänpäiväjuhlan ja kesän kynnyksellä lettukestit. Heinäkuussa teemme hautausmaaretken, jolloin vanhukset pääsevät käymään omaistensa haudoilla ja tämä retki päättyy aina kahvihetkeen, jonka juomme kellotapulin varjossa.

Meillä on myös ystävätoimintaa, jossa vapaaehtoiset käyvät yksinäisten vanhusten luona viettämässä yhteistä aikaa ja heidän kanssaan kauppa- tai muilla asioilla. Saattajapalvelumme on ahkerassa käytössä. Aina kun saattajaa tarvitaan lääkäri- ja sairaalakäynteihin, niin meidän saattajalistalla olevista joku lähtee pyydettäessä mukaan vanhuksen turvaksi ja tueksi. Osastomme järjestää vapaaehtoisille aina elokuussa virkistysillan saunan, hyvän ruuan ja ohjelman merkeissä. Virkistysillassa ja muissakin tapahtumissa on aina mukana myös osastomme maskotti Priki-koira, jolla on ihan oma punaisen ristin liivi yllään.

Kesäisin kesäkuun lopulta elokuun alkupäiviin meillä on tiistai-iltaisin iltakirppis, eli takaluukkukirppis. Siellä on myös kahvin ja pullan myyntiä tuotteidemme ja  lahjoituksina saatujen kirppistavaroiden lisäksi. Kahvipöydän ympärille kokoontuu aina vakioporukka ja siinä jutellaan kuulumiset ja muut asiat.

Uutena toimintana olemme aloittaneet painonhallintaryhmän, joka kokoontuu kerran viikossa muutamaa kuukautta lukuun ottamatta. Siellä mitataan mm. verenpaineet sairaanhoitajan toimesta, sekä tutustutaan terveellisiin ruokiin - huumoria on myös mukana keventämässä keskustelua.

Olemme myös ahkerassa yhteistyössä paikallisen Salen kanssa, sekä naapurikuntamme Taivassalon SPR:n kanssa. Heidän kanssaan järjestetään esim. ystävä- ja ensiapukursseja. Myös muiden yhteisöjen kanssa tehdään yhteistyötä tarpeen vaatiessa.

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?
Minä lähdin mukaan paikallisen SPR:n toimintaan ystäväni pyynnöstä alkuvuodesta 2000. Hallituksessa olen ollut mukana 1.1. 2009 alkaen, samoin ystäväpalvelussa ja kerhonvetäjänä. Tiedottajaksi minut valittiin 2010, sekä tiedottajaksi ja web-masteriksi 2011 lähtien, joissa tehtävissä toimin edelleenkin. Lisäksi toimin valokuvaajana, syntymäpäiväkorttien tekijänä ja runojen kirjoittajana osastomme merkkipäivähenkilöille.

Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa?
Toiminta on parasta, kun saa olla ystävien ja vanhusten parissa, auttaa heitä olemalla apuna eri tilanteissa. Osata kuunnella heidän huoliaan ja murheitaan omista sairauksistaan ja muista murheista, kannustaa ja rohkaista heitä, olla tukena. Tämä antaa mielihyvää itselleni, kun olen pystynyt auttamaan ja kannustamaan myös minua eteenpäin.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan
Lähde mukaan vapaaehtoiseksi, se antaa uutta sisältöä elämääsi, saat uusia ystäviä. Antaa auttajalle hyvän mielen ja tarpeellisuuden tunteen, että olet tärkeä.

Vapaa sana
Päivääkään en vaihtaisi pois tästä osastomme toiminnasta. Se on tuonut paljon uusia ystäviä ja tuttavia koulutusten ja tehtävien myötä. Esimerkiksi mukanaolo Myrskytuuli-harjoituksessa antoi minulle paljon uutta tietoa ja taitoa sekä kuvavinkkejä, kun sain olla kuvaamassa harjoitusta, joka oli Paraisilla. Toisten mielestä minun pitäisi ajatella myös omaa itseäni ja jaksamistani, mutta olen aina ajatellut, että toiset ensin, sitten vasta minä. SPR järjestää niin paljon monipuolisia koulutuksia piirissä, että niistäkin olen saanut paljon irti ja oppinut kaikenlaista uutta. Ihminen ei ole koskaan liian vanha oppiakseen jotain uutta. 

Kenet haastat seuraavaksi
Haastan Helena Tähtisen Mynämäen osastosta

perjantai 18. tammikuuta 2019

Kokemuksia Kaarinan koulujen ylijäämäruuan jakelusta vuonna 2018


Kirjoittaja Marja Helena Salmio


SPR Kaarinan-Piikkiön osaston vapaaehtoinen

Näin se alkoi

SPR Kaarinan-Piikkiön osasto aloitti marraskuussa 2017 Hovirinnan koulun kouluruokailusta yli jäävän ruuan jaon kaarinalaisille. Kyseessä oli kokeilu, jonka takarajaksi asetettiin lukukauden loppu. Jo ennen lukukauden viimeisiä viikkoja totesimme yhdessä jakoon osallistuvien vapaaehtoisten, asiakkaiden ja Kaarinan kaupungin kanssa, että ruokajakoa jatketaan kevätlukukauden alusta.

Näin se jatkui 

Tammikuussa 2018 toiminta Hovirinnan koulussa jatkuikin jo tottuneesti. Osa vapaaehtoisista, jotka asuivat kaupungin pohjoisosassa, Littoisissa, ehdottivat toiminnan laajentamista Littoisten alueen kouluihin. Ristikallion päiväkoti ja Kotimäen yhtenäiskoulu innostuivat asiasta. 

Tammikuun aikana kävimme neuvottelut järjestelyistä, varustimme pisteet ja kutsuimme alueen asukkaista lisää vapaaehtoisia. Vapaaehtoisryhmään ilmoittautui alueelta noin15 uutta vapaaehtoista. Ryhmän ytimen muodostivat Hovirinnassa kokemuksensa hankkineet. Jako näissä pisteissä alkoi hiihtoloman jälkeen helmikuussa 2018. Ryhmä pääsi heti hyvään alkuun.

Huhtikuun alusta joukkoon liittyi vielä Piikkiön yhtenäiskoulu. Myöskin Piikkiön alueelta saimme kokoon oman vapaaehtoisten joukon, noin 15 henkilöä, joka huolehti Piikkiön keskustan lähituntumassa olevan koulun ylijäämäruuan jaosta.

Näin mentiin kevätlukukauden loppuun. Poikkeuksen muodosti Ristikallion päiväkoti, jonka jakajaryhmä halusi ehdottomasti jatkaa vielä kesäkuunkin, koska päiväkoti, kouluista poiketen oli toiminnassa. Vapaaehtoiset olivat havainneet ruokajaon suuren merkityksen asiakkaille, jotka tulivat päiväkotia ympäröivältä asuinalueelta.

Toiminta jatkui kaikissa neljässä pisteessä tottuneesti syyslukukauden alusta. Vastaanotto eri pisteissä oli lämmin, jopa riemukas.


Tuhansia asiakaskontakteja

Vuodenvaihteen tilastot kertoivat, että vuoden aikana asiakaskontakteja oli ollut yhteensä noin 7800. Päivittäinen hakijamäärän vaihteli eri pisteissä 2 – 35 henkilöön. Vapaaehtoiset tapasivat  siis eri jakelupisteissä päivittäin viitisenkymmentä ruuanhakijaa.  Vilkkain piste oli Hovirinnan koulu ja kävijämäärältään ”hiljaisin” Piikkiön piste. Piikkiölle omaleimainen piirre oli naapuriapu. Se tarkoittaa sitä, että yksi henkilö saattoi oman annoksensa lisäksi viedä annoksen naapurille. Koulu kun on hieman vaikeakulkuisessa paikassa esim. apuneuvoja käyttävälle henkilölle.


Paljonko vapaaehtoisia tarvitaan?

Päivittäin eri paikoissa on ”remmissä” yhteensä viisi jakajaa. Pienemmissä pisteissä oli yksi vapaaehtoinen/päivä ja Hovirinnassa kaksi. Ajankäytöllisesti toimitus on nopea. Itse ruuan jakaminen vie aikaa 15 - 20 minuuttia, ei aina sitäkään. Valmistelut ja jälkityöt yhteensä noin 15 min, joten vajaassa tunnissa koko operaatio on valmis. Tällä hetkellä vapaaehtoisille jakovuoroja tulee keskimäärin 1 – 2 kertaa kahdessa viikossa ja vähemmänkin, oman valinnan mukaan. Jotkut haluavat osallistua enemmän ja jotkut vähemmän. Toistaiseksi jokaisen pisteen toiminta on pyörinyt mukavasti. Kun muutostarpeita on tullut, niiden hoitaminen on sujunut mallikkaasti.

Miten vuorot järjestetään?

Jakajat itse suunnittelevat vuoronsa yhdessä toiminnan vetäjän kanssa. Kokoonnumme pisteittäin noin kolme kertaa lukukaudessa, ja niiden yhteydessä jokainen vapaaehtoinen valitsee taulukosta omat vuoronsa. Olemme kehittäneet tähän aivan oman menetelmän. Sähköinen tiedonvälitys auttaa mukaan heidät, jotka eivät syystä tai toisesta voi tulla paikalle. Jokainen saa yhdessä laaditun vuorotaulukon itselleen sähköpostin (tai tarvittaessa tavallisen postin) välityksellä. Vuorojen järjestämisen lisäksi kokoontumisissa keskustellaan esiin tulleista kehittämisajatuksista ja ratkotaan eteen nousseita ongelmia.



Kumppanuudet

On ollut mahtavaa huomata, että päivittäisen jakotapahtuman merkitys on moniulotteinen. Konkreettisin merkitys on tietysti se, että hakija perheineen saa lämpimän aterian ja syötäväksi valmistettu ruoka ei päädy biojätteeksi. Vuodessa oli vain 16 päivää, jolloin jossakin pisteessä ei ollut ruokaa jaettavaksi. Sen lisäksi asiakkaista on syntynyt toinen toistaan tukeva yhteisö. He tulevat miltei poikkeuksetta paikalle hyvissä ajoin ehtiäkseen jutella ruokaa odoteltaessa. Se saattaa jollekin olla päivän mittaan ainoa ihmiskontakti. Lisäksi ruuan haku on hyvä syy lähteä liikkeelle ja saada samalla vähän liikuntaa ja raitista ilmaa. Ei huono juttu sekään.

Yhteistyö koulujen henkilökunnan kanssa on toiminut mahtavasti. Ongelmatilanteet on pystytty hoitamaan neuvotellen ja tyytyväisyys toimintaan on ollut molemminpuolista. 

Kun loman jälkeen menin ensimmäiseen jakovuorooni päiväkotiin, joka päivysti koulun loman aikana, vastassa oli keittiön esimies, joka totesi: ”Ihanaa kun taas olette täällä. Tuntui ihan kamalalta kun loman aikana jouduimme heittämään ruokaa roskiin”.