Kuuletko minua? Miten voit?

Kirjoittaja Satu Haapanen

SPR:n vapaaehtoinen

Pakistanilainen Barkat Ali makaa kasvot verisinä Aurajoen rantabulevardilla. Ensivastehoitaja tarttuu varoen olkapäästä ”Kuuletko minua, miten voit?”.
Ei vastausta, mies on tajuton.

Tampereelta ea-kisaan tullut Minna oli
ensimmäisenä auttamassa Barkatia

Tilanne on lavastettu. Samankaltaisia onnettomuuksia oli lauantaina 16.6. lavastettu eri puolille Turkua ensiavun SM-kisoissa.

Eri puolilta Suomea tulleet kymmenet SPR:n osastojen joukkueet mittelivät taitojaan ensiapurasteilla. Tuomarit arvioivat lasten, nuorten, aikuisten ja ensivasteparien taitoja.

Aboa Vetuksen nurkalla katukäytävällä maannut Barkat nousee ketterästi ylös, kun Tampereelta tulleen ensivasteparin Minna oli osuutensa tehnyt.

Hyytävän aidosti loukkaantuneen näköiseksi maskeerattu Barkat hymyilee. ”Olen SPR:n vapaaehtoinen ja asun Kuopiossa. Tulin neljä vuotta sitten Suomeen Pakistanista. Olin farmaseutti ja on ihan mahdollista, että saan täälläkin opinnot siihen malliin, että voin työskennellä farmaseuttina myös Suomessa.”

Sujuvaa suomea puhuva hymyilevä Barkat sanoo olevansa ylpeä siitä, että voi toimia SPR:ssä vapaaehtoisena.

Veilä yksi yö nukutaan ja sitten täysi tohina päälle

Satu HaapanenSPR:n vapaaehtoinen 

Ensiavun SM-kisojen aattona turkulaiset kisajärjestäjät alkavat olla jo hengästyneitä. Järjestettävänä on ollut kymmeniä yksityiskohtia ja näin perjantaina katsotaan, miten palaset loksahtavat kohdalleen. Ohjelmapäällikkö Minna Rautasen puhelin kilkattaa: palanen toisensa jälkeen etsii ja löytää paikkansa.

Kisapaikkoja on Turussa melkein koko keskusta-alueen jokiranta täynnä. Varhaisnuorilla, nuorilla, aikuisilla ja ensiauttajilla on kisapaikkoja tuomiokirkolta Turun linnaan asti.

Järjestöpäällikkö Sirpa Lehtimäki kertoo, että järjestelyissä on mukana 400 vapaaehtoista. SPR:n piireistä on tullut 30 joukkuetta eri puolilta maata ottamaan mittaa toisistaan. Vaikka kilpailusta onkin kysymys, se on myös kymmenien SPR-tuttujen iloinen tapaaminen.

Minna Rautanen muistuttaa, että kilpailu on myös ryhmille tilaisuus nähdä, miten saatu oppi on mennyt perille. Samalla hoksataan, minkälaisia asioita voisi oppia enemmän.

Haastepiirissä henkisen tuen vapaaehtoinen Tarja Saksi

Kuka olet?

Olen Tarja Saksi, 51- vuotias loimaalainen. Perheeseen kuuluu mies, pojat 24v. ja 27v., tytärpuolet ja koira. Harrastuksena on puutarhan hoito, luonto, musiikinkuuntelu sekä bändikeikoilla käyminen. Työskentelen koulutusassistenttina Turun yliopistossa.

Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?

Tapaamme henkisen tuen ryhmän kanssa Loimaan SPR:n osaston Päiväpirtillä kerran kuukaudessa ja muina aikoina päivystämme hälytyspuhelinta. Käymme seminaareissa ja koulutuksissa. Ryhmällä on myös silloin tällöin vapaa-aikatoimintaa, esim. teatteria ja ulkoliikuntaa sekä tiedottamiseen Facebook-ryhmä. Meistä on tehty myös muutamia lehtijuttuja (Loimaan Lehti).

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?

Kuulun SPR:n Loimaan henkisen tuen ryhmään joka aloitti heinäkuussa 2017. Toimintaan lähdin tutun suosittelemana kun uutta ryhmää oltiin perustamassa Loimaalle. Ensimmäinen tehtävämme tulikin heti elokuussa kun olimme mukana Turun puukotuksen uhrien henkisessä tuessa sekä TYKS:ssä että Turun torilla.

Mikä on toiminnassa parasta vapaaehtoistoiminnassa ja mitä se antaa? Koulutuksessa oppii viranomaisten toimintaa, joka on aina hyödyllistä tietää, sekä pääsee osallistumaan myös suurharjoituksiin. Yhteisissä seminaareissa tapaa Varsinais-Suomen muiden henkisen tuen jäseniä.

Henkisen tuen saaminen koetaan onneksi nykyään erittäin tärkeäksi - kenenkään ei tulisi kohdata tragediaa yksin. Nykyään kun lukee lehdistä tai näkee TV:stä onnettomuuksia, niin heti miettii uhreja ja miten heidän fyysinen ja henkinen toipumisensa hoidetaan. Onneksi SPR on useimmiten auttamassa!

Satuin näkemään työmatkalla läheltä piti -tilanteen maantiellä hirven rynnätessä tielle – onneksi ei tullut muita vahinkoja kuin auton rikkoutunut lamppu mutta olisi voinut käydä huonostikin. Kaikki tapahtui ihan muutamassa sekunnissa. Heti tuli sellainen olo että pitää käydä juttelemassa autossa olleiden kanssa. Siinä juteltiin pelästyneen pariskunnan kanssa vartin verran ja varmistelin että pystyvätkö ajamaan autoa kotiin. Siitä tuli myöhemmin hyvä mieli etten vaan jatkanut matkaani vaan käännyin ympäri ja jäin auttamaan muiden mukana. Hekin kiittelivät että kiitos kun pysähdyit.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?

1. Halu auttaa ihmisiä ja tehdä jotain konkreettista
2. Kiinnostus SPR:n ja viranomaisten toimintaan
3. Mukavien ihmisten tapaaminen

Vapaa sana

Moni henkilö on kiinnostunut auttamaan mutta ei haluaisi sitoutua välttämättä ryhmään tai ei tiedä miten tehdä hyväntekeväisyyttä. Kannattaa tulla rohkeasti mukaan, auttaminen on aina hienoa! Samalla tulee mahdollisuuksia osallistua tapahtumiin ja ehkä viranomaistoimintaankin. SPR:llä on laaja valikoima auttamiseen, esim. ystävätoiminnasta on helppo aloittaa. Pieniä tekoja joilla voi olla suuri merkitys. 

Kenet haastat seuraavaksi?

Merja Yli-Urpon Loimaan henkisen tuen ryhmästä.

Paikataanko haava, teipataanko nilkka - Reddie Kids tulee apuun

Kirjoittaja Satu Haapanen
SPR:n vapaaehtoinen

Karo maskeeraa Lassen otsahaavan.

Tunnelma SPR:n Turun toimistolla on leppoisa. Ulkona paistaa aurinko, aikuiset rupattelevat rennosti. Reddie Kidsin harjoitukset reilun viikon päästä alkaviin ensiavun SM-kisoihin ovat alkamassa, mutta lapset on häädetty kyökin puolelle. 

Sitten alkaa tapahtua.

-Olisko sulla sydänkohtaus vai oletko mieluummin tajuton, Karo kyselee. -Kenelle sopii aivoverenkiertohäiriö, ottaisko joku diabeteksen?

Aikuiset sopivat roolinsa ja lapset päästetään irti. Kaksi kolmen hengen joukkuetta on sopinut, kuka vetää porukkaa ja miten toimitaan. Monet kerrat on puhuttu, mitä hätätilanteessa tehdään. Ja yhtä monet kerrat on käytännössä harjoiteltu, miten toimitaan.

Severi paikkaa Jyrin rannetta.

-Miten te sovitte, kuka tekee mitäkin?

-Se tulee luonnostaan, tytöt vastaavat.

Vieraan silmiin homma sujuukin ihan pätevänoloisesti. Joku hälyttää ambulanssia, joku kirjaa tapahtumia. Verenvuotoja tyrehdytetään ja vammoja sidotaan. 

Vaikein hoidettava on rooliinsa eläytyvä Nina. Hän esittää kaverinsa terveydentilasta huolestunutta puheliasta lähimmäistä, joka yrittää sekaantua ensiapuun voimakkaasti ja sinnikkäästi. 

Turun SM-kisoihin on vielä viikko aikaa. Ennen kisaa ehtii treenata, miten määrätietoinen naisihminen kesytetään, miten tajutonta käsitellään, miten haava sidotaan ja miten hälytetään lisäapua. Kisassa menestyminen edellyttää eri puolilta Suomea tulevien muiden nuorten joukkueiden voittamista.

1. Emilia sitoo nilkan. 2. Elias kyselee, onko Nina kunnossa. 3. Aamos pitää huolen, että toimenpiteet kirjataan ylös.

Uuden piirin hallituksen jäsenen ajatuksia

Kirjoittaja on Anita RepoSPR Varsinais-Suomen piirin hallituksen uusi jäsen

Hyväääää kesäpäivää teille Varsinais-Suomen piirin SPR:läiset, kaikille yhdessä ja erikseen. Olen Anita Repo 58 v, Loimaalta, ja tulin uutena valituksi piirin hallitukseen. Kiitos luottamuksesta lupaan paneutua asioihin.

Tutustuin Punaisen Ristin toimintaan jo nuorena sairaanhoitajana Saarijärven terveyskeskuksessa maalaislääkäri Kiminkisen innokkaassa ilmapiirissä. Olin mukana ea- päivystyksissä ja tein muutamia EA1- kursseja metsäkoulun nuorille miehille. Niin kärpänen pääsi puraisemaan.

Saatuani kolmannen poikani liityin Lammin ea-ryhmään, aloin nuorten ryhmänvetäjäksi ja kävin ea-opettajakoulutuksen. Muutama vuosi meni vauhdikkaasti ja lapseni olivat mukana touhussa. Se oli aktiivista aikaa, 5-7 iltana lähdin johonkin päin punainen liivi ylläni. Kunnes oli toteutettava sisäinen unelma; taide joka vei sitten omat vuotensa....

Nyt olen rintasyöpään sairastumisen jälkeen palannut SPR;n toimintaan. Kiitoksena hyvästä ja kannattelevasta tuesta jota sain sairauteni aikana. Toivon voivani antaa arvokasta ihmisyyttä ja rakkautta työssäni ja touhuissani.

Olen iloinen ja ajattelevainen innostuja, joka uskaltaa kaikenlaista uutta... ajatuksella taivas rajana,,,

Minulle voi lähettää postia tähän osoitteeseen anita.marja.repo@gmail.com … nähdään … kuullaan!

Suloisia kesäpäiviä

toivottaa Anita