Punaisen Ristin ystävätoiminta voi olla yhdessä kielen oppimista, letunpaistoa, syysretki saaristoon ja välillä äidillistä huolehtimistakin. Lue Helenan, Besmellahin ja Alirezan tarinat heidän ystävyydestään.
***
Toimintani
alkoi läksykerhon ohjaajana toisen vapaaehtoisen kanssa 2016 syksyllä.
Koska
läksykerho päätettiin lopettaa oppilaitten vähyyden takia, halusimme kuitenkin
jatkaa yhteydenpitoa kahden afgaanipojan kanssa, koska he halusivat vielä
jatkaa kielenopiskelua ja muutenkin pitää yhteyttä. Niinpä sovimme, että
tapaamme kirjastossa aina kun heille sopii. Jännitimme oleskeluluvan saantia ja
kun sitten myönteinen tuli, oli se juhlan paikka. Pojat kutsuivat meidät
luokseen ja tarjosivat afganilaisen perinneaterian kabilin sekä pyysivät että
opettaisin paistamaan lettuja jälkiruoaksi. Sehän sujui ja meillä oli iloinen
iltapäivä. Kutsuin
pojat mökille ja he saivat siellä tutustua sukulaisiini. Pojat
halusivat kutsua taas meidät vastavuoroisesti lounaalle ja pitkän pöydän
ympärillä oli 11 ruokailijaa!
Syyslomalla
päätimme tehdä retken saaristoon. Lähdimme Korppoosta yhteysaluksella Utöhön.
Matka kesti neljä tuntia. Oli melkoinen aallokko ja vähän pojilla taisi olla
meritautiakin mutta Utöössä ehdimme tunnin kiertää saarta, tutustua majakkaan
ja kirkkoon ja kahdeksalta oltiin taas takaisin Pärnesissä. Sieltä pari tuntia
autolla ja oltiin taas Raisiossa.
Niin paljon
iloa ja virtaa olen saanut näistä pojista ja niin paljon uutta olen oppinut
heidän kulttuuristaan, että varmasti minä olen jäänyt saamapuolelle ja toivon,
että ystävyytemme voisi jatkua edelleenkin.
Helena
***
Tutustuin
Helen (Äidin) kanssa läksykerhossa, sitten se läksykerho loppui, mutta minä
vielä kiinnostanut
paljon suomen kieltä oppimista, sen jälkeen me naemme joskus kirjastossa tai
hänen luonsa, koska minulla ei ole ketä Suomessa, jos minä tarvitsen apua hän
autta minua, tai huoleti sama kuin äitini.
Minä oppinut
paljon asioita hänest eli Suomen kulttuuri ja tunnen Suomen ihmisia, kesällä
kävin mökillä tai tutustunut hänen sukulaiset kanssa, ne ovat myös hyvä
ihmisiä, kutsuin heitä kyläni ja söimme yhdessä ruokaa, syslomalla kävimme
laivalla eli nauvon saarissa, oli kiva reisu, minä tunnen hähestä Suomalaisia,
olen niin iloa tai muistaan aina häntä.
Alireza
***
Olen Besmellah ja olen 18 vuotias poikamies Afganistanilainen.
Ole n ollut Suomessa huikan yli kaksi vuotta. Opiskelin 5kk Suomen kieltä
Peltolan koulutalossa, ja yhden vuoden opiskelin Valmassa eli Anninkaisen
koulussa. Olen harrastanut tällä hetkellä nyrkkeilykilpailua noin joku neljä
kuukautta sitten, ennen kuin aloitin nyrkkeilykilpailua, harrastin käydä
kontusalilla, sekin oli kiva harrastus.
Ennen kuin tulin Suomeen en osannut puhua suomea tai enkä ainakaan
Englantia, vai osasin pyytää joltakin jotain, mutta ei riittänyt sitä.
Olin Medividassa eli se oli minun kämppä, asuin siellä noin 9kk.
Silloin kaikki jutut olivat uskomatonta vaikeat minulle, siksi en
osannut puhua tai eikä minulla ollut parhaita kaveria, kun tulin Iranista niin
jonkun kaverini kanssa, ja sitten Suomen rajalla meitä oli jaettu, elikkä minut
lähetettiin Turkuun ja hänet lähetettiin toiseen kaupunkiin.
Kämpässä; Silloin kun olin kämpässä ensi olin tosi laiska, koko ajan
olin sängyssä ja kännykkä oli naamalla, mutta meidän netti sääntö oli vähän
huono, koska se oli päällä kello 7-22, mutta mielestämme tämä netti juttu oli
vähän huono, pikkuhiljaa mekin tutustuttiin keskustaan ja kauppaan, me kaikki
ostimme netin pakettia jokaisillemme, meidän mielestämme näin oli kiva, koska
ei kukaan meistä tiennyt, että minkälainen elämä on Suomessa. Koko oltiin
kännykän pelissämme. kämpässä meillä oli kaksi Afganistanilaista ohjaajaa eli
työntekijää, olin huikan iloinen kun nämä kaksi ohjaajaa olivat töissä, koska
minä olisin voinut kysyä heiltä jotain hyödyllistä juttua, esimerkiksi suomen
säännöstä ja suomen elämisestä jne. Eränä iltana yksi heistä tuli tarkistamaan
sitä, että kuka on paikalla ja onko sähköt sammutettu kaikkia, niin hän vihasi
meitä yhtäkkiä, koska me emme opiskellut mitään Suomea vai me oltiin pelaamassa
kännykän peliä. hän istui tuolille ja aloitti neuvomaan meitä, hän oli niin
vihainen meitä sama kuin meidän iso veljemme, sen jälkeen kun hän lähti
luonamme, minä makasin sängyssä ja mietin itseäni kanssa, miten muut ihmiset
kehittävät, mistä he aloittavat, onko heillä erilainen elämä kuin minä? minun
mieleen tuli niin paljon kysymyksiä, ja muistan kaikki tätä jutut, koska tätä
jutut rakensivat elämääni. Siinä yönä menin nukkumaan tosi myöhemmin, ehkä
kello 2:30. Kun heräsin sitten välittömästi meni juoksemaan …..
Kello 11:00 meillä oli oppitunti, eli ohjaajat opettelivat meitä
perussanoja, siinä päivänä olin ensimmäisellä rivillä, oikein halusin aloittaa
oppimaan kieltä. Sen illan jälkeen kaikki meni ihan hyvin, kuin en itsekään
uskonut, että minä olisin näin ihminen.
Päivällä olin kavereiden kanssani ja yöllä kun kaikki kaverit olivat
kännykän kiireisenä, sitten minä rupesin oppimaan Suomea, kaikista mielestään
oli tämä juttu vähän outoa, mutta mielestäni tämä oli paras kuin kaikki juttu,
koska ei kukaan halunnut puhua ja rupesi häiritsemään minua, minäkin opissani
Suomen kieltä.
Vuonna 2016 eli tammikuuta aloitin menemään Suomen kielen kouluun,
koulussa kaikki jutut olivat erillä tavalla kuin Afganistanin koulun, koska me
opiskeltiin Quranin koulussa. tässä koulussa opiskelin viisi kuukautta, omasta
mielestäni opin kuutenä kuukautena perussanoja, mutta muista mielestään minä
opin tosi hyvin, koska suomen kielen on ollut niin vaikeata kuin muita kieltä.
Kun minun koulun päättyi, olin koko ajan taas kotona, ja minä itse rupesin
etsimään työharjoittelua tai jotain tekemistä, että olisin Suomalaisten kanssa,
saisin vähän rahaa, sekä minun suomen kielitaitokin kehittää. sain ohjaajan
avustaan mukana Mehiläisestä kesätyön harjoittelun.
Mehiläisessä sain parhaat työkaverit ja osa aika työn, elikkä joskus
koulun aikanakin voin mennä töihin, sitten olisin saanut pieni palkka.
Vuonna 2016 elokuuta eli 14. päivä aloitin opiskelemaan Valman, elikkä
Valma on se kurssi, että minä valmistauduin johonkin ammattikouluihin.
Opiskelin Valmassa yksi vuosi eli opiskelin 27.05.2017.n asti. Valmassa kaikki
oli kiva, koska suuri osa meistä oli Afganistanilaisia, koko ajan me
viihdyttiin niin kivasti opettajin kanssa.
Kun olin Valmassa, joskus puhuin oman opettajan kanssa
tulevaisuudestani, miten voisin järjestää elämäni, tai mikä ammatti on ollut
sopiva minulle, hänkin olisi ollut niin paras kuin minä itse halusin.
Hän ehdotti ajatusta minulle,
sekä miten kehittää elämäni. Hänen ehdotus oli sitä, että minä voisin hänelle,
minun piti kirjoittaa tarinoita ainakin
neljä tai enemmän viikossa, minuakin kiinnosti sitä juttua. Joskus kirjoitin
hänen tarinat, ja joskus kirjoitin omasta elämästä, että minkä tilanne minulle
oli ennen kuin tulin Suomeen.
Silloin kun olin Valmassa ja myöskin asuin Medividassa, ja Medivida
järjesti meille läksykerho, se oli jossain muualla, eikä se ollut missä, me
asuttiin, siellä oli kaksi avustajaa, he kysyivät meiltä kotitehtävämme ja he
auttoivat meitä.
Siellä olin joskus yksin heidän kanssaan. He kysyivät minulta, minun
elämän menestymisestäni, minäkin kerroin heille kaikkein kaikkia, niin hekin
kuuntelivat minua ehdottomasti.
Joskus minä sanoin jolle kämppä kaverille tästä jutusta, häntäkin oli
kiinnostunut, sen jälkeen hänkin meni minun kanssani läksykerhoihin, me oltiin
kaksi ja kaikki meidän juttumme meni tosi hyvästi.
Pikkuhiljaa meidän läksykerho loppui, koska me olimme vähän ihmistä.
Läksykerhon jälkeen me sovittiin tapaamaan toistamme kirjaston kahvilalle tai
muihin kahvilaan, meidän tarkoitus oli sitä, että he opettelivat meitä Suomen
kieltä, ja sekä hekin oppivat meidän kulttuuria.
Aikamme meni ihan normaalisti, minun ja kaverin kieli oli kehittynyt
paremmiksi. Minulla oli oleskelulupa ja valitettavasti kaverillani ei ollut
sitä, tämä oli niin järkyttävä juttu. Kauan päästä kaverini sai oleskelulupa ja
minut oli muutettu Raisioon. Minä kutsuin heitä ja myöskin kaveriani, tein
kaverin kanssa, Afganistanin ruokaa, se nimi oli Kabuli, sillä on ollut
rusinoita, porkkana, öljy, sipulia ja riisi, tämä päivä oli outoa minun
vieraille, koska he söivät erilaista ruokaa.
Tämän jälkeen Helena joutui lähtemään Espanjaan, kun Helena lähti
Espanjaan, sitten heti laittoi kiittämisen ja terveisiän kirjeen.
Minä välitin sitä kirjetta, koska se oli ensimmäisen kirje, että joku
lähetti minulle. Minä luin ja vastasin pitkällä kirjoittamalla, eli sillä
kirjoitin kaikista kaipaamisesta jutustani, kirjoitin sitä kirjetta, sen takia,
koska minä olisin uskonut häntä sama kuin oman äitiäni. Ennen kuin Helena tuli
Espanjasta, minä ja Ali kaverini tapasimme jossain kahvilalla Leilaa, ihan sama
kuin ennen.
Sen jälkeen Helena tuli Espanjasta, välittömästi me tavattiin ja
mentiin elokuviin, sen jälkeen mentiin kahvilalle.
Vuonna 2017, koulun aikana tai viikonloppuna menimme Helenan ja hänen
miehensä johon saaristoihin, matkalla puhuttiin ja viihdyttiin niin mukavasti.
Helena ja Leilan kanssa on ollut sama kuin meidän oikein äitimme, koska
he ovat opetellut ja kehittyneet meitä niin fiksusti.
Minua olisi kiinnostanut Leilan ja Helenan kanssa sitä, että he ovat
ollut huolessa meitä, niin kuin oman poikansa. Minä olisin tykännyt siitä ja
olisin ollut iloinen heidän kanssaan.
Besmellah
***
Tervetuloa mukaan monikulttuuriseen ystävätoimintaan! Toimintaan pääset mukaan osallistumalla lyhyelle ystäväkurssille sekä Tulijan tukena ja ystävänä -kurssille. Seuraava Tulijan tukena -kurssi järjestetään Turussa 24.2. Katso lisä- ja ilmoittautumistiedot osoitteesta https://rednet.punainenristi.fi/node/48064