tiistai 27. marraskuuta 2018

Ohjaajaharjoittelussa Turun kansainvälisellä klubilla


Olemme Turun Ammattikorkeakoulun ensimmäisen vuoden sosionomiopiskelijoita, ja olemme tänä syksynä ohjanneet Suomen Punaisen Ristin Kansainvälistä klubia osana koulun harjoittelu jaksoa. Lisäksi osaksi tätä harjoittelua kuuluu myös Suomen Punaisen Ristin Kielikahvila. Tämä on meidän ensimmäinen harjoittelumme, ja siksi olemmekin hyvin kiitollisia siitä, mitä tämä harjoittelu on meille jo tarjonnut!

Alkuun klubi-iltojen jännittivät, sillä ohjaajana toimiminen on ollut täysin uutta kaikille meille, mutta ryhmänohjaus on osalle tuttua esimerkiksi kesätöiden kautta. Klubilla käyvä asiakasryhmä on onneksemme aivan mahtavaa – avoimia, rentoja ja aloitekykyisiä - ja Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat osallistuneet iltoihin yhdessä kanssamme.



KV-klubin kävijöiden määrä on vaihdellut jonkin verran, mutta pääsääntöisesti pysynyt melko pienenä. Klubia on markkinoitu muun muassa viemällä mainoksia Turun ammattikorkeakouluun, pääkirjastolle sekä Vimmaan. Pienehkö asiakasmäärä on meitä harjoittelijoita hieman hämmentänyt - emme tiedä mistä tämä pienehkö kato johtuu, mutta emme anna sen häiritä harjoitteluamme! Muun muassa Halloween- kerralla ja ensiapukerralla asiakkaita on ollut normaalia enemmän. Ilmeisestikin asiakkaita innostaa enemmän aktiivisempi toiminta…


Olemme pyrkineet toteuttamaan monenlaista ohjelmaa muun muassa asiakkaiden toivomusten kautta sekä myös Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisten ohjaajien kokemusten kautta. Joskus olemme myös itse saaneet asettua KV-klubilla asiakkaan rooliin, kun ulkopuolinen vetäjä on tullut ohjamaan toimintaa. Päävastuu toiminnasta on kuitenkin aina meillä harjoittelijoilla. Alla vielä listattuna hieman, mitä olemme KV-klubilla tehneet ja mitä vielä on mahdollisesti edessä!

18.9.2018 Syksyn lehdet
2.10.2018 Sienten esittely
16.10.2018 Musiikkiteema
30.10.2018 Halloween – pukeutumisteema
13.11.2018 Ensiapu teema
27.11.2018 Peli-ilta
11.12.2018 Pikkujoulut

Sydämellinen kiitos kaikille, jotka ovat osallistuneet KV-klubin toimintaan! Kiitos myös Suomen Punaiselle Ristille tästä upeasta tilaisuudesta olla osana teidän järjestämiänne vapaaehtoistoimintoja. Tämä kokemus on ollut meille kaikille sanoinkuvaamattoman huikea, ja toivommekin, että tarjoatte seuraaville harjoittelijoille yhtä ikimuistoisen ensimmäisen harjoittelun! 

Kiitos ja hyvää joulun odotusta teille kaikille, toivovat harjoittelijat Iida, Henna, Lotta, Teemu ja Vivian.

torstai 22. marraskuuta 2018

Valokuvaaja ja SPR-vapaaehtoiinen


Kirjoittaja Mosi Herati
SPR vapaaehtoinen


Olen Mosi Herati, 20-vuotias afganistanilainen valokuvaaja. Olen asunut Suomessa 3 vuotta. Nämä kolme vuotta minä olen harrastanut valokuvausta ja olen tehnyt työtä valokuvaajana esimerkiksi Ylellä. Suomessa olen opiskelut yli kuusi kuukautta valokuvausta ja sen lisäksi osallistunut myös valokuvauskurssille. Minulla on ollut neljä valokuvanäyttelyä. Olen myös ottamillani kuvilla osallistunut valokuvakilpailuun. Siellä kuvani voitti ja sain palkinnon. Valokuvaus on tärkeää osa mun elämää; mitä mun jälkeen voisi jäädä tänne maailmaan - se voisi olla kauniita kuvia.

Toiveeni on tehdä työtä Punaiselle Ristille. Tykkään siitä, etteivät he katso ihonväriä tai uskontoa ja he auttavat kaikenlaisia ihmisiä. Minäkin haluan auttaa muita samalla tavalla.

Itse olen osallistunut Nälkäpäivä-keräykseen ja haluan tehdä vapaa-ajalla vapaaehtoistyötä. Olen yksintulleiden Vaikuttajatiimin jäsen. Vaikuttajatiimi yrittää auttaa nuoria kotoutumaan aktiivisesti silloinkin, kun kotoutuminen tuntuu vaikealta. Meidän tavoitteemme on myös vaikuttaa yhteiskunnassa esimerkiksi ilmastomuutoksen- tai rauhanasioihin.

Punaisen Ristin kautta sain mahdollisuuden järjestää valokuvanäyttelyni Turussa, Vimmassa. Valokuvanäyttelyni kertoo Suomeen yksintulleista turvapaikanhakijoista. Nuorista, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa sodan vuoksi. Itse olen myös asunut ryhmäkodissa, missä on ollut yksintulleita turvapaikanhakijoita ja otin heistä paljon valokuvia. Haluan ottaa valokuvia, joissa nuoret ovat hyvissä vaatteissa ja hienossa ympäristössä. Silloin heidän vanhempansa voivat nähdä, että pojat ovat hyvässä paikassa. Todellisuudessa he eivät tiedä, että pojat ikävöivät heitä ja että on tosi vaikeaa täällä. Mutta he haluavat antaa sellaisen hyvän kuvan – että kaikki menee hyvin, koska se voi helpottaa vanhempien oloa. Moni ei ehkä enää näe vanhempiaan koskaan ja se ahdistaa.


Täällä on rauhallista ja turvallista. Kun maassa on sota, linnut eivät voi elää eivätkä jää istumaan puuhun rauhallisesti.

Täällä jotkut sanovat: ”jotain rajaa”, mutta minä sanon: "ei mitään rajaa, joitain ratkaisuja".

Ystävällisin terveisin
Mosi Herati

Mosin valokuvanäyttely Vimmassa on päättynyt, mutta kuvat ovat vielä 4.12.2018-2.1.2019 välisenä aikana nähtävissä Nummen kirjastossa, os.Töykkälänkatu 22, 20540 Turku

Lue lisää vaikuttajatiimistä: https://www.facebook.com/vaikuttajatiimi/

tiistai 13. marraskuuta 2018

Päihdeputki


Kirjoittaja on Anneli Stenroos
Huudin TET-harjoittelija

QuHa (Nummen ja Halisten aluenuorisotyö) ja Katariinan Seurakunta järjestivät päihdeputken Nummenpakan Aurajoen yksikön kahdeksasluokkalaisille. Osallistuin päihdeputkeen ollessani Halisten nuorisotila Huudilla TET-harjoittelussa.

Päihdeputki on ennaltaehkäisevää päihdetyötä, jossa draaman keinoin tuodaan esiin päihteiden käytön seuraamuksia. Päihdeputki koostui monista eri teemoista, esim. tupakka, alkoholi, huumeet, riippuvuudet yleensä ja energiajuomat.

Paikaksi oli valittu Katariinan Pappila, koska se oli lähellä koulua ja siellä oli paljon eri huoneita, joissa oli mahdollisuus päästä hyvin toteuttamaan eri näytelmiä. Huoneet valmistettiin aiheeseen liittyvillä rekvisiitoilla.

Koululuokat tulivat huoneisiin yksitellen ja siellä heidät jaettiin pienemmiksi ryhmiksi. Oppilaat kävivät katsomassa näytelmiä ja joissain näytelmissä heillä oli omat tehtävänsä. Tapahtuman lopuksi oli rentoutus. Kysyimme nuorilta myös mielipidettä päihdeputkesta ja sitä, herättivätkö näytelmät joitain tunteita tai saivatko ne heidät miettimään asioita.

Minun roolini oli kotibileissä esittää sammunutta nuorta, jolta oli alkoholin käyttö lähtenyt lapasesta, ja kaverini yritti herätellä minua. 

Minusta oli mukavaa päästä tähän toimintaan ja oli todella mielenkiintoista toteuttaa yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa tätä päihdeputkea. Suurin osa nuoristakin oli myös tykännyt päihdeputki -tapahtumasta.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Haastepiirissä Ulla Tytykoski - parasta on ollut auttamisen ilo


Kuka olet?
Olen Ulla Tytykoski, SPR Alastaron osaston puheenjohtaja jo monien vuosien ajalta. Olen eläkkeellä kunnallisesta virastani, joka alkoi Alastarolla vuonna 1976 silloisen kunnalliskodin johtajana. Myöhemmin työ muuttui myös kotihoitoon ja kehitysvammaisten pariin. Viimeiset työvuoteni tein kuntaliitoksen jälkeen erityispalveluyksikössä Loimaalla. Avioiduin täällä vuonna -77 maanviljelijän kanssa eli juutuin saveen kiinni! Perheeseeni on kuulunut kolme lasta ja nykyisin viisi lastenlasta.

Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?
Osastossa meillä on pienimuotoista toimintaa. Tekijöistä tahtoo olla puutetta. Ystävänpäivää olemme viettäneet yhdessä paikallisen vapaaehtoisista naisista koostuvan "Tuttujen Tuvan kanssa". Nälkäpäiväkeräykset on perinteisesti järjestetty. 2017 vuoden alusta meillä on ollut käsityö- ja lukupiiri kirjastolla. Ensimmäisenä keväänä teimme jopa 30 Äiti Teresa peittoa, jotka sitten kävin luovuttamassa edelleen toimitettavaksi Turun Kontissa. Sitten tehtiin paikallisille lapsiperheille villasukkia ym. vapaaehtoisesti toimivien auttajien kautta jaettavaksi.

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?
Olen siis puheenjohtaja ja mukana toiminnassa ollut ehkä 30 vuotta. Aluksi minua pyydettiin mukaan ja siitä se vaan lähti. On koetettu pitää SPR näkyvillä pienellä paikkakunnallamme.

Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa?
Parasta on ollut auttamisen ilo. Meillä on sattunut pari tapausta, joissa olemme antaneet kotimaan apua.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?
Halu olla mukana tärkeässä auttamisessa. Sisältöä elämään. On niin paljon yksinäisiä, jotka tarvitsevat apuasi.

Vapaa sana
Alastaro kuuluu nykyään Loimaan kaupunkiin ja siellä on virkeä aika isokin osasto. Meillä on jäsenmäärä pudonnut kaiken aikaa. Ei sen pitäminen niin helppoa taida olla muuallakaan. Jotain uudistusta pitäisi keksiä ja saada nuorempaa väkeä mukaan toimintaan. Vähistä nuorista on toki kysyntää muissakin järjestöissä.

Kenet haastat seuraavaksi?
Haastan Pyhärannan osaston puheenjohtajan Armi-Tuulikki Kraapan.