Kuka olet?
Olen Ulla Tytykoski, SPR Alastaron osaston puheenjohtaja jo
monien vuosien ajalta. Olen eläkkeellä kunnallisesta virastani, joka alkoi
Alastarolla vuonna 1976 silloisen kunnalliskodin johtajana. Myöhemmin työ
muuttui myös kotihoitoon ja kehitysvammaisten pariin. Viimeiset työvuoteni tein
kuntaliitoksen jälkeen erityispalveluyksikössä Loimaalla. Avioiduin täällä
vuonna -77 maanviljelijän kanssa eli juutuin saveen kiinni! Perheeseeni on
kuulunut kolme lasta ja nykyisin viisi lastenlasta.
Osastossa meillä on pienimuotoista toimintaa. Tekijöistä
tahtoo olla puutetta. Ystävänpäivää olemme viettäneet yhdessä paikallisen vapaaehtoisista
naisista koostuvan "Tuttujen Tuvan kanssa". Nälkäpäiväkeräykset on
perinteisesti järjestetty. 2017 vuoden alusta meillä on ollut käsityö- ja lukupiiri
kirjastolla. Ensimmäisenä keväänä teimme jopa 30 Äiti Teresa peittoa, jotka
sitten kävin luovuttamassa edelleen toimitettavaksi Turun Kontissa. Sitten
tehtiin paikallisille lapsiperheille villasukkia ym. vapaaehtoisesti toimivien
auttajien kautta jaettavaksi.
Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt
toimintaan mukaan?
Olen siis puheenjohtaja ja mukana toiminnassa ollut ehkä 30
vuotta. Aluksi minua pyydettiin mukaan ja siitä se vaan lähti. On koetettu
pitää SPR näkyvillä pienellä paikkakunnallamme.
Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa?
Parasta on ollut auttamisen ilo. Meillä on sattunut pari
tapausta, joissa olemme antaneet kotimaan apua.
Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?
Halu olla mukana tärkeässä auttamisessa. Sisältöä elämään.
On niin paljon yksinäisiä, jotka tarvitsevat apuasi.
Vapaa sana
Alastaro kuuluu nykyään Loimaan kaupunkiin ja siellä on
virkeä aika isokin osasto. Meillä on jäsenmäärä pudonnut kaiken aikaa. Ei sen
pitäminen niin helppoa taida olla muuallakaan. Jotain uudistusta pitäisi keksiä
ja saada nuorempaa väkeä mukaan toimintaan. Vähistä nuorista on toki kysyntää
muissakin järjestöissä.
Kenet haastat seuraavaksi?
Haastan Pyhärannan osaston puheenjohtajan Armi-Tuulikki
Kraapan.
