Kesätyöntekijän matkassa

Kirjoittaja
Elina Salomaa
Piirin kesätyöntekijä

Tästä se kaikki alkoi - Punaisen Ristin vapaaehtoisena lipaskerääjänä v. 2010.

Tänä vuonna vietin kolmannen kesäni Punaisen Ristin Varsinais-Suomen piirin kesätyötekijänä. Kolme vuotta sitten aloitin kesätyöurani muuttoapulaisena kantaen laatikoita ja nyt olen viettänyt kaksi viimeistä kesää piirin Palvelupisteellä ensisijaisena vastuualueenani asiakaspalvelu ja myynti. 

Työtehtäviini on kuulunut muun muassa:

• Puhelinvaihteeseen vastaamista
• Myymälän tuotteiden myyntiä
• Sähköposteihin vastaamista
• Asiakaspalvelua
• Arkistointia
• Ensiaputuotteiden läpikäyntiä

 

•   VPK:n leiriin tutustumista yhdessä piirin nuorisotoiminnan suunnittelija Sara Parhialan kanssa
• … sekä muita sekalaisia juoksevia asioita.

 

Tulevaisuudessa toivon jatkavani työskentelyä Punaisella Ristillä ja haaveenani onkin jonain päivänä päästä töihin katastrofialueelle kenttäsairaalaan. Myös muu ensiapuun liittyvä vapaaehtoistoiminta olisi itselleni mieluisaa puuhaa, mitä aionkin ehdottomasti kokeilla tulevaisuudessa.

PV Abso pelastaa ja hoitaa saaristossa

Kirjoittaja
Erik Lydén

Ensihoitaja ja Punaisen Ristin vapaaehtoinen

Vuosien varrella monelle tutuksi tullut Caritas-toiminta on viime vuosina kehittynyt nopeasti. Meripelastusseuran operoima PV Abso päivystää joka kesä Saaristomerellä, suorittaen kahden järjestön osaajien voimin hyvässä yhteistyössä niin meripelastus- kuin ensivastetehtäviä.

Saaristomerellä päivysti vuosia kesäisin M/S Caritas, joka toimi viranomaisten apuna auttaen saaristossa asuvia ja kulkevia koko kesäkauden ajan. Alus oli Punaisen Ristin omistama ja operoima, miehistön koostuessa pelkästään Punaisen Ristin vapaaehtoisista. Vuonna 2014 Caritas-toiminta otti kuitenkin suuren harppauksen eteenpäin, kun yhteistyökumppaniksi tuli Suomen Meripelastusseura. Caritas-toiminta siirtyi tuolloin kokonaan Turun meripelastusyhdistyksen operoimalle uudelle PV Abso -alukselle, joka alkoi suorittaa sekä meripelastus- että ensivastetehtäviä.

Vapaaehtoispesti saaristossa on
jo monivuotinen perinne.
Kuvaaja Seppo Rantanen

Neljän hengen miehistö ja hyvin varusteltu alus

Uusi alus ja laaja toimenkuva tarkoitti muutoksia myös Caritas-toiminnasta totuttuun miehistörakenteeseen. Nykyään neljän hengen miehistöstä kaksi jäsenistä ovat ensivastekoulutettuja meripelastajia. Varsinaisesta Caritas-toiminnasta aluksella vastaavat Punaisen Ristin osalta ensiauttaja ja hoitovastaava, joista jälkimmäinen on terveydenhuollon ammattilainen. Monet aktiivisista ensiauttajista ja hoitovastaavista omaavat tosin myös meripelastuskoulutusta, eli he voivat toimia miehistössä tarvittaessa koulutustasostaan riippuen myös esimerkiksi kansimiehenä.

Näistä lähtökohdista PV Abso suorittaa nykyään sekä meripelastustehtäviä että ensivaste- ja sairaankuljetustehtäviä viranomaisten apuna. Tarve myös ensivastetoiminnalle on ilmeinen, sillä koko valtakunnassa ensivasteyksiköiden tarve on kiistaton ja lisääntyvä – merialueet eivät muodosta tähän poikkeusta.

PV Abso on varsin pystyvä yksikkö. Miehistön koulutus- ja osaamistaso on sekä meripelastuksen että ensivasteen katsantokannalta korkea. Lisäksi alus on hyvin varusteltu: Aluksen välineistö mahdollistaa meripelastustehtävien ja potilaan kuljettamisen lisäksi perustasoisen ensihoidon antamisen. Tähän kuuluu esimerkiksi peruselintoimintojen turvaaminen, valmius yksinkertaisten ensihoitotoimien suorittamiseen sekä esimerkiksi sydänpysähdyksen saaneen potilaan hoitoelvytyksen käynnistäminen. Käytössä ovat myös perustason ensihoitolääkkeet, kuten esimerkiksi elvytyksessä käytettävä adrenaliini sekä nitrosuihke rintakipukohtauksia varten. Lisäksi alukselta löytyy valikoima käsikauppalääkkeitä pienempiin vaivoihin.

Tätä kirjoittaessani olen tukikohdassa neljän päivän päivystyksessä, jo seitsemäntenä vuonna peräkkäin. Ensimmäisinä vuosinani Caritas-toimintaa päivystettiin vielä Nauvon satamassa, aluksessa yöpyen. Tunnelma oli tuolloin tiivis mutta hyvä - tosin harva pani lopulta pahakseen sitä, että Meripelastusseuran tultua mukaan varsinainen asemapaikkamme siirtyi saareen ja neljän seinän sisälle.

PV Abso on varsin pystyvä yksikkö.
Kuvaaja: Marika Laukkanen

  

Vapaaehtoistoiminnalla vaihtelua ja uusia näkökulmia myös omaan työhön

Sisämaassa asuvana ensihoitajana jokavuotinen komennus saaristoon on minulle jo perinne. Annan mielelläni oman ammattitaitoni käyttöön vapaaehtoistyöhön, kun palkaksi on tarjolla uuden oppimista, tuttujen ja uusien ihmisten tapaamista sekä tietenkin paljon raikasta meri-ilmaa.

Abso auttaa käytännössä kaikissa hätätilanteissa, useimmiten meripelastuskeskuksen tai hätäkeskuksen antaman hälytyksen perusteella.

Ambulanssissa työskentelevälle on ollut mielenkiintoista huomata vuosien aikana, että tehtäväkirjo ja avuntarve on saaristossa hyvinkin samankaltaista kuin mantereella. Verrattuna omaan leipätyöhön, juuri ympäristö ja sen tuomat haasteet tuovat näille keikoille suurimman lisämausteen.

Kuten ensihoidossa, myös merellä tehdään tiimityötä. Myös PV Absolla yhteistyö on voimaa, sillä miehistön roolitus, vastuualueet ja erityisosaaminen ovat erityisen selkeitä. Tyypillisellä tehtävällä istun itse taaempana, hoitovastaavan penkillä. Vieressäni istuu aluksen päällikkö, edessä navigoija ja alusta ohjaava kansimies. Tehtävällä hoidan ensisijaisesti yhteydet ensihoidon kenttäjohtajaan sekä muihin mahdollisesti tehtävään liitettyihin yksiköihin. Tälläinen yksikkö voi olla esimerkiksi rajavartiolaitoksen helikopteri tai ambulanssi, jonka henkilöstön otamme kyytiin maista.

Organisoimme aina tehtävän vaatimalla tavalla sen eri yksiköiden välisen yhteistyön, mitä tehtävän sujuva hoitaminen vaatii.

Yhteistyötä tarvitaan – ja se toimii

Yhtä tärkeää yhteistyötä tehdään kuitenkin myös aluksen sisällä, koko tehtävän ajan. Siinä missä itse viihdyn paljon yhteysvälineiden ääressä, päällikkö ja aluksen miehistö suunnittelee reitin, arvioi matka-ajat ja vastaa kokonaisuudessaan siitä että apu pääsee nopeasti ja turvallisesti perille – vaikka sitten keskellä yötä, pilkkopimeällä merellä.

Ensivastetehtävä merellä vaatii aina hyvää yhteistyötä, sillä tehtävän tehokas ja turvallinen suorittaminen vaatii monenlaista erityisosaamista. Myös miehistön roolituksen on oltava selkeä ja kommunikaation saumatonta - tietoa esimerkiksi sovitusta toimintamallista ja matka-ajoista vaihdetaan tehtävän aikana jatkuvasti. PV Absolla on käytössä ensihoidostakin tuttu ns. suljettu kommunikaatio, jossa käskyt ja keskeiset tiedot pääosin toistetaan. Aluksessa ei olekaan tehtävän aikana juuri koskaan hiljaista.

Olen itse kuluttanut koulun penkkiä ensisijaisesti ensihoidon parissa, joten meripelastajaksi en voi itseäni kutsua – ainakaan vielä. Siksi onkin ollut hienoa huomata, miten jo heti alusta lähtien kahden järjestön – Punaisen Ristin ja Meripelastusseuran - toiminta on PV Absolla nivoutunut erityisen saumattomasti yhteen. Toiminnassa on myös aivan yhteistyön alusta lähtien ollut henki, jossa toisen erityisosaamista arvostetaan ja sitä kautta miehistössä pyritään oppimaan aina uutta - puolin ja toisin. Tämä on mielestäni eräs keskeinen tekijä siinä, että kahden hyvinkin erilaisen järjestön toimijoiden kesken saadaan aikaan luonteva ja hyvä yhteistyö.

Miehistön kokoonpano vaihtelee joka kesä, joten osa on aina tuttuja ja osa tuntemattomia. Selkeät roolit, osaaminen omalla erityisalalla sekä ennen kaikkea yhteinen tavoite ovat joka kerta kuitenkin taanneet toimivan porukan, joka myös puhaltaa yhteen hiileen. Keikoilla tarvitaan jämptiä tekemistä, mutta vapaaehtoistoiminnassa merkitystä on myös sillä mitä niiden välillä tehdään. Saaristossa päivystäminen on ollut myös hauskaa ja opettavaista – kuten vapaaehtoistyön viime kädessä kuuluukin. PV Absolla ”asemapalveluun” kuuluukin harjoittelun ja valmiuden ylläpidon lisäksi perinteisesti myös yhdessäolo, sauna ja hyvä ruoka.

Mikä festaripäivystämisessä on niin hauskaa?

Kirjoittaja: 
Aleksi Valjakka
Turun osasto


Olin tänä kesänä kolmatta kertaa mukana Ruisrockin ensiapupäivystyksessä. Kyseessä on Turun osaston ensiapuryhmän vuoden suurin päivystys ja myös koko maan mittakaavassa suurimpien joukkoon lukeutuva. Isojen kesätapahtumien päivystykset kokoavat yhteen ensiapuharrastajia ympäri maata. Tänäkin vuonna kaukaisimmat päivystäjät saapuivat Oulun pohjoispuolelta, ja Ruisrock on merkattuna vuosi toisensa jälkeen monen ensiapupäivystäjän kalenteriin ympäri Suomen. 

Kuvaaja: Aleksi Valjakka

Ruisrockissa päivystämisessä mukavaa on hyvä fiilis niin päivystäjillä kuin asiakkaillakin. Useimmat asiakkaista tarvitsevat ensiapua pikku haavoihin ja nyrjähdyksiin ja he pääsevät hoidon jälkeen jatkamaan hauskanpitoa. Suurin osa apua tarvitsevista hakeutuu itse ensiapupisteelle ja teltassa riittääkin ruuhka-aikoina eli keikkojen välillä tekemistä. Myös kentällä päivystysparin kanssa partiointi on olennainen osa festaripäivystämistä. Pääasiassa partiointi on leppoisaa festariväen kanssa jutustelua ja laastareiden jakamista, mutta toisinaan kentällä tulee vastaan haastavimmat ja yllättävimmät tapaukset. Välillä tarvitaankin isompaa apua ja ensiapupisteeltä löytyy lääkäri, joka voi esimerkiksi ommella siistit haavat paikan päällä. Koen hyvänä, että paikalla on tuttuja vapaaehtoisia terveydenhuollon ammattilaisia, joilta voi kysyä neuvoa ja joiden kanssa yhteistyö sujuu. 

Ruisrockin ensiapuvälineistöä. Kuvaaja: Mika Vilpo

Ruisrockissa työskentelee yli sata Punaisen Ristin vapaaehtoista, joten erilaisia tehtäviä on moneen lähtöön muun muassa triagessa, ensivasteessa, selviämisasemalla ja henkisessä tuessa. Aikaisempina vuosina olen ollut ensiapupäivystäjänä ensiaputeltalla ja partioimassa, mutta tänä vuonna olin uuden haasteen parissa mukana viestitoiminnan hoitamassa. Tehtävään kuului Virve-radioista huolehtiminen, viestinnän seuraaminen ja kuljetusten järjestäminen. Tehtävä oli mielenkiintoinen ja sellainen, jota en kaksi vuotta sitten arvannut edes tarvittavan festaripäivystyksessä, mutta nyt tiedän sen olevan välttämätön osa isoa päivystystä. 

Festaripäivystykset ovat pitkiä ja monipäiväisiä, eikä niiden eteen tehty työ suinkaan rajoitu festaripäiviin vaan valmistautuminen aloitetaan hyvissä ajoin. Vapaaehtoisia tarvitaan suunnittelussa, ensiapupisteen rakentamisessa, tarvikkeiden kuljettamisessa paikan päälle ja tapahtuman loputtua purkamisessa ja varustehuollossa. Tänä vuonna ensiapupisteelle kasattiin mm. kahdeksan telttaa eri toiminnoille ja tuotiin monta autokuormallista kulutustarvikkeita ja kalustoa, kaikki vapaaehtoisten toimesta. Jokainen osallistuu kiinnostuksensa ja aikataulujensa puitteissa. Kaikkien panosta arvostetaan, jotta näin suuri päivystys saadaan järjestettyä. 

Festaripäivystyksien suola on hyvä ilmapiiri, vanhojen ja uusien tuttavuuksien tapaaminen ja se, että saa tehdä runsaasti konkreettista auttamistyötä. Se saa joka vuosi uudestaan ilmoittautumaan mukaan.  

"Milloin ensi vuoden ilmoittautuminen alkaa?" Kuvaaja: Sari Salmi