Kirjoittaja
Erik Lydén
Erik Lydén
Ensihoitaja ja
Punaisen Ristin vapaaehtoinen
Vuosien varrella
monelle tutuksi tullut Caritas-toiminta on viime vuosina kehittynyt nopeasti.
Meripelastusseuran operoima PV Abso päivystää joka kesä Saaristomerellä,
suorittaen kahden järjestön osaajien voimin hyvässä yhteistyössä niin meripelastus-
kuin ensivastetehtäviä.
Saaristomerellä
päivysti vuosia kesäisin M/S Caritas, joka toimi viranomaisten apuna auttaen
saaristossa asuvia ja kulkevia koko kesäkauden ajan. Alus oli Punaisen
Ristin omistama ja operoima, miehistön koostuessa pelkästään Punaisen Ristin
vapaaehtoisista. Vuonna 2014 Caritas-toiminta otti kuitenkin suuren harppauksen
eteenpäin, kun yhteistyökumppaniksi tuli Suomen Meripelastusseura.
Caritas-toiminta siirtyi tuolloin kokonaan Turun meripelastusyhdistyksen
operoimalle uudelle PV Abso -alukselle, joka alkoi suorittaa sekä meripelastus-
että ensivastetehtäviä.
 | |||
| Vapaaehtoispesti saaristossa on jo monivuotinen perinne. Kuvaaja Seppo Rantanen |
Neljän
hengen miehistö ja hyvin varusteltu alus
Uusi alus ja
laaja toimenkuva tarkoitti muutoksia myös Caritas-toiminnasta totuttuun
miehistörakenteeseen. Nykyään neljän hengen miehistöstä kaksi jäsenistä
ovat ensivastekoulutettuja meripelastajia. Varsinaisesta Caritas-toiminnasta
aluksella vastaavat Punaisen Ristin osalta ensiauttaja ja hoitovastaava, joista
jälkimmäinen on terveydenhuollon ammattilainen. Monet aktiivisista
ensiauttajista ja hoitovastaavista omaavat tosin myös meripelastuskoulutusta,
eli he voivat toimia miehistössä tarvittaessa koulutustasostaan riippuen myös
esimerkiksi kansimiehenä.
Näistä lähtökohdista PV Abso suorittaa nykyään sekä
meripelastustehtäviä että ensivaste- ja sairaankuljetustehtäviä viranomaisten
apuna. Tarve myös ensivastetoiminnalle on ilmeinen, sillä koko valtakunnassa
ensivasteyksiköiden tarve on kiistaton ja lisääntyvä – merialueet eivät
muodosta tähän poikkeusta.
PV Abso on varsin pystyvä yksikkö. Miehistön koulutus- ja osaamistaso
on sekä meripelastuksen että ensivasteen katsantokannalta korkea. Lisäksi alus
on hyvin varusteltu: Aluksen välineistö mahdollistaa meripelastustehtävien ja
potilaan kuljettamisen lisäksi perustasoisen ensihoidon antamisen. Tähän kuuluu
esimerkiksi peruselintoimintojen turvaaminen, valmius yksinkertaisten
ensihoitotoimien suorittamiseen sekä esimerkiksi sydänpysähdyksen saaneen
potilaan hoitoelvytyksen käynnistäminen. Käytössä ovat myös perustason
ensihoitolääkkeet, kuten esimerkiksi elvytyksessä käytettävä adrenaliini sekä
nitrosuihke rintakipukohtauksia varten. Lisäksi alukselta löytyy valikoima
käsikauppalääkkeitä pienempiin vaivoihin.
Tätä
kirjoittaessani olen tukikohdassa neljän päivän päivystyksessä, jo
seitsemäntenä vuonna peräkkäin. Ensimmäisinä vuosinani Caritas-toimintaa
päivystettiin vielä Nauvon satamassa, aluksessa yöpyen. Tunnelma oli tuolloin
tiivis mutta hyvä - tosin harva pani lopulta pahakseen sitä, että
Meripelastusseuran tultua mukaan varsinainen asemapaikkamme siirtyi saareen ja
neljän seinän sisälle.
 | ||||||
| PV Abso on varsin pystyvä yksikkö. Kuvaaja: Marika Laukkanen |
Vapaaehtoistoiminnalla
vaihtelua ja uusia näkökulmia myös omaan työhön
Sisämaassa
asuvana ensihoitajana jokavuotinen komennus saaristoon on minulle jo perinne. Annan
mielelläni oman ammattitaitoni käyttöön vapaaehtoistyöhön, kun palkaksi on
tarjolla uuden oppimista, tuttujen ja uusien ihmisten tapaamista sekä tietenkin
paljon raikasta meri-ilmaa.
Abso auttaa käytännössä kaikissa hätätilanteissa, useimmiten
meripelastuskeskuksen tai hätäkeskuksen antaman hälytyksen perusteella.
Ambulanssissa työskentelevälle on ollut mielenkiintoista
huomata vuosien aikana, että tehtäväkirjo ja avuntarve on saaristossa hyvinkin
samankaltaista kuin mantereella. Verrattuna omaan leipätyöhön, juuri ympäristö
ja sen tuomat haasteet tuovat näille keikoille suurimman lisämausteen.
Kuten ensihoidossa, myös merellä tehdään tiimityötä. Myös PV
Absolla yhteistyö on voimaa, sillä miehistön roolitus, vastuualueet ja
erityisosaaminen ovat erityisen selkeitä. Tyypillisellä tehtävällä istun itse
taaempana, hoitovastaavan penkillä. Vieressäni istuu aluksen päällikkö, edessä
navigoija ja alusta ohjaava kansimies. Tehtävällä hoidan ensisijaisesti
yhteydet ensihoidon kenttäjohtajaan sekä muihin mahdollisesti tehtävään
liitettyihin yksiköihin. Tälläinen yksikkö voi olla esimerkiksi
rajavartiolaitoksen helikopteri tai ambulanssi, jonka henkilöstön otamme
kyytiin maista.
Organisoimme aina tehtävän vaatimalla tavalla sen eri
yksiköiden välisen yhteistyön, mitä tehtävän sujuva hoitaminen vaatii.
Yhteistyötä tarvitaan – ja se toimii
Yhtä tärkeää
yhteistyötä tehdään kuitenkin myös aluksen sisällä, koko tehtävän ajan. Siinä
missä itse viihdyn paljon yhteysvälineiden ääressä, päällikkö ja aluksen
miehistö suunnittelee reitin, arvioi matka-ajat ja vastaa kokonaisuudessaan
siitä että apu pääsee nopeasti ja turvallisesti perille – vaikka sitten
keskellä yötä, pilkkopimeällä merellä.
Ensivastetehtävä merellä vaatii aina hyvää yhteistyötä,
sillä tehtävän tehokas ja turvallinen suorittaminen vaatii monenlaista
erityisosaamista. Myös miehistön roolituksen on oltava selkeä ja kommunikaation
saumatonta - tietoa esimerkiksi sovitusta toimintamallista ja matka-ajoista
vaihdetaan tehtävän aikana jatkuvasti. PV Absolla on käytössä ensihoidostakin
tuttu ns. suljettu kommunikaatio, jossa käskyt ja keskeiset tiedot pääosin
toistetaan. Aluksessa ei olekaan tehtävän aikana juuri koskaan hiljaista.
Olen itse kuluttanut koulun penkkiä ensisijaisesti
ensihoidon parissa, joten meripelastajaksi en voi itseäni kutsua – ainakaan
vielä. Siksi onkin ollut hienoa huomata, miten jo heti alusta lähtien kahden
järjestön – Punaisen Ristin ja Meripelastusseuran - toiminta on PV Absolla
nivoutunut erityisen saumattomasti yhteen. Toiminnassa on myös aivan yhteistyön
alusta lähtien ollut henki, jossa toisen erityisosaamista arvostetaan ja sitä
kautta miehistössä pyritään oppimaan aina uutta - puolin ja toisin. Tämä on
mielestäni eräs keskeinen tekijä siinä, että kahden hyvinkin erilaisen
järjestön toimijoiden kesken saadaan aikaan luonteva ja hyvä yhteistyö.
Miehistön kokoonpano vaihtelee joka kesä, joten osa on aina
tuttuja ja osa tuntemattomia. Selkeät roolit, osaaminen omalla erityisalalla
sekä ennen kaikkea yhteinen tavoite ovat joka kerta kuitenkin taanneet toimivan
porukan, joka myös puhaltaa yhteen hiileen. Keikoilla tarvitaan jämptiä
tekemistä, mutta vapaaehtoistoiminnassa merkitystä on myös sillä mitä niiden välillä
tehdään. Saaristossa päivystäminen on ollut myös hauskaa ja opettavaista –
kuten vapaaehtoistyön viime kädessä kuuluukin. PV Absolla ”asemapalveluun”
kuuluukin harjoittelun ja valmiuden ylläpidon lisäksi perinteisesti myös
yhdessäolo, sauna ja hyvä ruoka.
