1.Kuka olet?
Olen Päivi Loukkaanhuhta. Muutin Tampereelta Varsinais-Suomeen vuonna 2002.
Lapset ovat jo maailmalla ja puolisoni kanssa asutaan talvet Raisiossa
ja kesäajat vanhassa torpassa Vehmaalla.
2. Mitä kaikkea osastossasi tapahtuu?
Raision osastossa toimii tällä hetkellä
ensiapuryhmä, arjen apu- ja ystävätoiminnan ryhmä, sekä käsityökerho.
Valitettavasti Reddie Kids kerho on nyt syksyllä tauolla ja aktiivisen
ryhmänvetäjän paikka onkin haussa.
Osastomme hallituksessa on tällä hetkellä yhdeksän jäsentä ja toimitilamme on ihanassa vanhassa talossa Raisiontiellä.
Osastomme hallituksessa on tällä hetkellä yhdeksän jäsentä ja toimitilamme on ihanassa vanhassa talossa Raisiontiellä.
3. Mikä on roolisi Punaisessa ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?
Muutettuani Tampereelta huomasin, että täällä on (jostain kumman
syystä?) melkoisen vaikeaa tutustua kunnolla uusiin ihmisiin ja saada ystäviä. Minulla oli siis täysin ”oma lehmä ojassa”,
kun ilmoittauduin ystäväkurssille ja menin mukaan Raision osaston
ystävätoimintaan.
Kaksi ihanaa ystävä-mummoa ovat muistoissani,
ja toiselta lahjaksi saatu pieni enkeli on edelleen työhuoneessani hyllyllä.
Lämmöllä muistelen yhteisiä kahvitteluja ja kauppareissuja. Molempien mukana
sain kulkea heidän elämänsä loppuun saakka.
Kun antaa pikkusormen .. ja mites se menikään.
Hyvin pian huomasin olevani etsintäkurssilla ja sitä kautta Vapepan porukoiden mukana metsässä, etsimässä kadonneita. Henkinen tuki on äärimmäisen tärkeätä. Taas löysin itseni kursseilta ja Turun seudun henkisen tuen ryhmästä, jossa toimin tällä hetkellä myös toisena ryhmänvetäjänä.
No tarvitaanhan sitä ensiapuakin, eikun jälleen kursseille ja Raision EA-ryhmään mukaan päivystäjäksi.
Osastolla tarvitaan myös niitä hallituksen jäseniä. Niinpä huomasin istuvani hallituksen kokouksissa ja sain luottamustoimenkin rahastonhoitajana tai tiukkana kirstunvartijana, niin kuin kuulen itseäni nimitettävän. Osaston laskujen maksaminen ja laskujen laatiminen on kuulunut hommiini näin kesälomallakin. SPR-kansio kulkee aina mukana 😄
4. Mikä on parasta / mitä toiminta antaa?
Parasta vapaaehtoistoiminnassa on
yhteisöllisyys, ryhmän henki sekä ystäväsuhteet.
Parasta on myös se, että toiminnasta tulee
palaute välittömästi.
Iloinen nauru ystävämummon kanssa rupatellessa. Pienen lapsen hymyilevät kasvot kun nallelaastari on laitettu haavan päälle polveen. Omaisten huojentuminen, kun kadonnut isoisä on löydetty takaisin kotiin. Leskeksi jääneen rouvan kiitokset, kun häntä ei jätetty yksin puolison menehdyttyä äkisti kotisohvalle.
Iloinen nauru ystävämummon kanssa rupatellessa. Pienen lapsen hymyilevät kasvot kun nallelaastari on laitettu haavan päälle polveen. Omaisten huojentuminen, kun kadonnut isoisä on löydetty takaisin kotiin. Leskeksi jääneen rouvan kiitokset, kun häntä ei jätetty yksin puolison menehdyttyä äkisti kotisohvalle.
Varsinkin henkisen tuen ryhmän toiminta on
antanut minulle paljon eväitä ihan siviilityöhönkin. SPR:n järjestämä koulutus
ja erilaiset tapahtumat ovat myös varsin monipuolisia.
5. Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?
Itse lähdin alun perin mukaan toimintaan
saadakseni uudella paikkakunnalla itselleni ystäviä, kavereita ja ylipäänsä
mukavan harrastuksen. En tiennyt SPR:n toiminnasta etukäteen juurikaan mitään,
joten kaikki on ollut lähes pelkästään positiivista uuden oppimista ja
kokemista.
Tässä touhussa on pakko olla sitä jotakin,
koska SPR-reviirini on laajentunut koko ajan 😄
Läheisen auttaminen tavalla tai toisella. Se
ottaa paljon, mutta se antaa vielä enemmän.
6. Vapaa sana
Tänä vuonna saimme henkisen tuen ryhmän kanssa
osallistua ensimmäistä kertaa Ruisrockiin.
Moni meistä oli ollut aiemmin tapahtumassa ensiaputeltalla. Henkisen
tuen tarvetta on myös iloisissa festaritapahtumissa. Toivottavasti tämä pilotti-kokeilu koettiin myös piirissä tärkeäksi. Innolla odotan Ruisrock palautetta,
joka saadaan koko henkisen tuen ryhmän kuultavaksi syyskuun ensimmäisessä
palaverissa.