Reddie Kidsien ea-kisatreenit käynnissä

Kirjoittaja Karoliina Karppinen,

SPR Turun osaston Reddie Kids -ryhmän ohjaaja
 
Vajaan kolmen viikon kuluttua, lauantaina 16.6.2018, Turussa järjestetään valtakunnalliset ensiavun SM-kilpailut. Kilpailussa on neljä sarjaa: ensiaputaidoissa kilpaillaan aikuisten, ensiauttajien, nuorten ja varhaisnuorten eli Reddie Kids -sarjoissa.

SPR Turun osastossa Reddie Kids- ryhmän kisatreenit ovat jo kovassa vauhdissa ja lapset odottavat kisoja innoissaan! Reilun viikon kuluttua on tulossa kova treeni-ilta, kun saamme osastomme ystävätoiminnasta monta innokasta vapaaehtoista mukaan harjoituksiin potilaiksi. Sitten onkin jäljellä enää kertausta ja Turku on valmiina kisaamaan kovassa joukossa muiden Reddie Kidsien kanssa.

Oujee, tätä on odotettu!!

Kisarastit sijoittuvat Turun jokimaisemaan Tuomikokirkolta Turun linnalle. Tule sinäkin kannustamaan meitä!

Kuvissa erilaisia ensiaputehtäviä harjoittelevat SPR Turun osaston Reddie Kidsit Noora, Elias, Aamos, Severi ja Emilia, kuvista puuttuu Aava (kuvat karoliina Karppinen).

Ne erilaiset risteilyt

Kirjoittaja on SPR Aurajoen osaston puheenjohtaja Antero Kautto
Kuvat: Antero Kautto
Viking Line järjestää keväisin ja syksyisin laivalla turvallisuus- ja evakuointiharjoitukset, joihin on erittäin ainutlaatuista päästä mukaan potilaaksi ja näin ollen avustamaan henkilökuntaa tosielämän tilanteiden ja skenaarioiden harjoittelussa. Henkilökunta saa hyvää harjoitetta tärkeän asian suhteen ja ulkopuolelta tulevat potilaat antavat myös aitouden tuntua harjoitteluun.

Tästä se harjoitus alkaa!

Harjoitus aloitetaan alkubriiffauksella, jossa laivan henkilökunnasta harjoituksesta vastuussa olevat toivottava harjoitukseen tulevat tervetulleeksi ja samalla jaetaan potilasroolit. Roolit vaihtelevat laidasta laitaan, on savua hengittäneitä, hankalia humalaisia esittäviä, infotiskiä kuormittavia yms. Yleensä laivan harjoitus koostuu tulipalosta jossain päin laivaa ja lisäksi tehtävään on vielä tuotu mukaan jokin toinen tilanne, esim. pyromaani tai komentosillalle tunkeutuvat. Harjoitus viedään niin pitkälle, että annetaan käsky jättää laiva ja tämän jälkeen jokaisen ”matkustajan” ja henkilökunnan jäsenen on siirryttävä pelastusasemille. Pelastusasemilla henkilökunta vielä harjoittelee pelastusveneiden ja mahdollisesti pelastuslauttojen tai -sukkien käyttöä. Harjoituksen päättymisen jälkeen kokoonnutaan vielä nopeasti käymään läpi, miten harjoitus meni potilaan näkökulmasta ja näistä viedään terveiset henkilökunnan omaan purkutilaisuuteen. Yleensä lopuksi kiitoksena harjoituksesta potilaat pääsevät vielä syömään hyvää ruokaa messiin ja tämän jälkeen kotimatkalle.

Monesti harjoitukset suoritetaan Viking Gracella ja Amorellalla kahdesti henkilökunnan vaihtuessa, mutta tähän vaikuttaa aina huoltotelakointien ajankohta ja tarve. Ajallisesti harjoitus vie aikaa muutaman tunnin per laiva arkipäivänä riippuen, miten nopeasti se saadaan vedettyä läpi.

Savun merkkejä

Olen kaveripiirissä tullut tunnetuksi siitä, että matkustan puolison kanssa paljon laivoilla sekä Suomessa että ulkomailla, jolloin risteilyalukset ja risteily yleensäkin on lähellä sydäntä ja meidän yhteinen ”harrastus”. Yleinen kommentti on jo ”taas ne on risteilemässä”, kun ilmoittaa taas jostain lähestyvästä risteilystä sosiaalisessa mediassa kaveriporukalle. Sain aikoinaan sähköpostiin piiritoimistolta kutsun, että tarvittaisiin potilasrooleihin ihmisiä laivan harjoitukseen ja olen saanut osallistua harjoituksiin noin 5-6 kertaa kuluneiden vuosien aikana ja joka kerta se on aina yhtä mukavaa päästä ns. kulissien taakse näkemään, miten laivalla toimitaan esim. tulipalotilanteessa, koska normaalina risteilymatkustajana näihin tilanteisiin ei yleensä törmää.


Rooleissa olen saanut olla mm. savua hengittänyt asiakas hytissä, käteen syvän viiltohaavan saanut asiakas, kuormittanut infopisteen työntekijöitä kysymyksillä sekä sekoittamalla heidän työtään muiden ”asiakkaiden” kanssa sekä ehkä mielenkiintoisin harjoitus oli olla pyromaanina, joka sytytti Viking Amorellan saunaosastolla tulipalon toisen henkilön kanssa. Voi todeta, että en muista koskaan lähteneeni niin nopeasti saunaosastolta palomiehen viemänä käytävään, kun yrität pyytää hänen kanssaan selfietä pyromaaniblogia varten. Mutta on minut myös palomies kantanut hytistä pitkän käytävän hoitopaikalle oltuani savua vahvasti hengittänyt potilas, jolla ei jalat kantaneet. Siinä osaa kyllä arvostaa, mihin henkilökunta on valmis auttaessaan potilaita. Harjoituksissa on myös vahva painotus siinä, että me potilaana olevat emme vahingoita henkilökuntaa ja henkilökunta käsittelee myös meitä harjoitukseen osallistuvia varoen.

Potilasrooleihin eläytymistä

Kokemuksena harjoitukset ovat upea/ainutlaatuinen tapa päästä mukaan näkemään eri viranomaisten työtä yhdessä laivan henkilökunnan kanssa ja samalla myös saa käyttää omaa luovuuttaan eläytyessään potilaan rooliin. Sekä on se tietysti erilainen tunnelma vierailla laivassa, jonka hyttikäytävät yms. ovat yleensä aivan aution hiljaisia verrattuna siihen, että olisi normaalilla risteilymatkalla. Joka kerta laivalta poistuessa viimeisen harjoituksen jälkeen jo odottaa seuraavaa kertaa. Ehdottomasti suosittelen hyppäämään mukaan, jos tämäntapainen harjoitus kiinnostaa ja potilaita kaivataan kaikista ikäluokista mukaan. Mitä enempi meitä on paikalla, sitä enempi harjoituksesta henkilökunnalla riittää tekemistä.

Haastepiirissä Asta Lindgren - potilasrooli ea-harjoituksessa toi Punaiseen Ristiin

Kuka olet?
Olen Asta Lindgren. Asun mieheni kanssa Raisiossa. Lapset ovat aikuisia ja juuri muuttaneet omilleen. Täytän vuoden lopussa 50 v. Toimin erityisluokanopettajana Raisiossa Vaisaaren koulussa. Harrastan Punaisen Ristin lisäksi tanssia ja vähän joogaa sekä kesäisin purjeveneilyä. Tykkään myös matkustelusta.


Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?
Ystäväni, joka on pitkään ollut aktiivisesti mukana Punaisen Ristin toiminnassa, pyysi meidän perhettä potilaiksi kotimaan avun ensihuoltoharjoitukseen. Tämän kokemuksen jälkeen olimme hyvin vaikuttuneita, koska emme olleet ymmärtäneet mitä kaikkea Punainen Risti tekee. Seuraavaksi halusimme liittyä jäseniksi ja minä osallistuin Henkisen tuen kurssille. Sen jälkeen, syksyllä 2010, aloitin sekä Raision osaston ystävätoiminnassa että piirin henkisen tuen ryhmässä. Tällä hetkellä olen mukana henkisen tuen ryhmässä. Osallistun ryhmäiltoihin kerran kuukaudessa ja tehtäville lähden aina kun se tilanteeseen sopii. Nykyisin teen lisäksi myös tehtävien purkuja. 

Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa?
Toiminnassa on parasta se, että voi olla toiselle ihmiselle avuksi/tueksi. Sama toteutuu myös työssäni koulumaailmassa. Vaikka molemmat (harrastus ja työ) ovat omalla tavallaan vaativia, niistä saa myös täydennystä toisiinsa. Tehtävässä ollessani voin hyödyntää ammatissa saamaani kokemusta esimerkiksi murrosikäisten reagoimisesta vaikeissa tilanteissa. Vastaavasti työssäni voin hyödyntää tehtävästä saamaani kokemusta esimerkiksi oppilaan mahdollisessa vaikeassa elämäntilanteessa. Nämä erilaiset näkökulmat täydentävät toisiaan. Lisäksi tehtävien purkaminen, keskustelut ryhmäilloissa samanhenkisten ihmisten kanssa ja SPR:n erilaiset koulutukset auttavat työhyvinvointiin myös päivätyötänikin ajatellen.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?
1. Vapaaehtoistoiminta on antoisaa ja voi valita itselle sopivat toiminnat.
2. Mukana on paljon samanhenkisiä ihmisiä. 
3. SPR tarjoaa mielenkiintoisia ja monipuolisia koulutuksia. 

Vapaa sana
Vapaaehtoistoiminta on kokeilemisen arvoista.
                              
Kenet haastat seuraavaksi?

Haastan Tarja Saksin Loimaan henkisen tuen ryhmästä.

Varmuudella erilainen työpäivä

Kirjoittaja on projektipäällikkö Miska Keskinen

Joulukuussa 2017 tulin sanoneeksi ääneen: ”Eikö tämän TET-projektin, turvapaikanhakijoiden ja oleskeluluvan saaneiden työelämään tutustuminen -projektin, tuloksia voisi viedä tiedoksi ulkomaille toisten kansallisten yhdistysten tiedoksi ja käyttöön?”

Siitä se ajatus sitten lähti.

Tammikuussa 2018 keskustoimistosta kysyttiin, voidaanko TET-projektia esittää PERCOn kokouksen esityslistalle Unkariin. Maaliskuun alussa tuli varmistus ja kutsu: Tervetuloa esittelemään projektin tuotoksia! Nyt alkoi olla jännittävät paikat.

Mikä on PERCO?

Punaisen Ristin kansainvälisen liiton toimielin. PERCO is the Platform for European Red Cross Cooperation on Refugees, Asylum Seekers and Migrants. It was launched in Copenhagen in August 1997.

Huhtikuun 19. päivä oli se hetki. Käsittääkseni ensimmäisenä projektina Varsinais-Suomen piiristä TET-projekti esiteltiin kaikille Euroopan maiden kansallisten yhdistysten edustajille. Eikä ole kovin tavanomaista sekään, että valtakunnallistakaan projekteista noin vain pääsee puhumaan tämmöisille foorumeille.

Minulle oli annettu 30 minuuttia aikataulusta. Aikataulusta, joka oli jo tiukka muutoinkin ja taukoja ei juuri pidetty. Ja minä taatusti käytin sen 30 minuuttia. Ja kyllä, kyllä kannatti matkustaa sen takia.

Miten tähän on päästy?

2015 marraskuussa Varsinais-Suomessa aloitettiin tämä projekti, joka 2016 laajeni valtakunnalliseksi. Varsin nopeasti projektin perustoiminnot löivät itsensä läpi. Turvapaikanhakijoiden osaamiskartoitukset Punaisen Ristin vastaanottokeskuksissa ja niiden hyödyntäminen turvapaikanhakijoiden työelämään tutustumisjaksoina olivat tulleet jäädäkseen. Tähän mennessä osaamiskartoituksia on tehty 1900 kpl ja työelämään tutustumisjaksoja on toteutunut 880 kappaletta.

Projektin vaikuttavuuteen lasketaan se, että 159 turvapaikanhakijaa on saanut palkallista työtä projektin myötävaikutuksella. Ja lukemat kasvavat.

Esimerkiksi Satakunnan piirissä työikäisistä asiakkaista vastaanottokeskuksissa 15% on palkallisessa työssä. Rauman vastaanottokeskuksessa 30% työikäisistä on palkallisessa työssä, heistä on tullut veromaksajia.

Osaamiskartoitus tehdään asiakkaalle vastaanottokeskuksessa. Kysymykset on käännetty omalle kielelle, mutta haastattelu kirjataan suomeksi tai englanniksi. Turvapaikanhakijan osaamista kysytään sekä formaalista koulutuksesta että työkokemuksesta. Mutta erityisesti nonformaalista harrastuneisuudesta ja osaamisesta, mikä ei ole todistuksiin tai koulutuksiin sidonnaista. Osaamiskartoitus on siis parhaimmillaan voimavarakeskustelu. Asiakas saa kartoituksen mukaansa tulosteena. Ajatus on, mahdollisen oleskeluluvan myötä, että asiakas voi viedä kartoituksen TE-toimistoon.

Jos hyvin käy, jo turvapaikanhakuvaiheessa löytyy suomalaisesta työelämästä tutustumispaikka. Puhumme tet-jaksosta. Tet-jakso on 6 tuntia päivässä yhdestä maksimissaan kolmeen viikkoon pitkä tutustumisjakso työelämään. Se on vastikkeetonta. Turvapaikanhakija ei saa palkkaa. Parhaimmillaan sekä työelämäkumppani että turvapaikanhakija hyötyvät kokemuksesta. Tavoitteena on nopeuttaa kotoutumista työelämään tutustumisjaksojen avulla. Malli on Punaisen Ristin kehittämä.

Jos tiedät työelämästä mahdollisia tutustumispaikkoja turvapaikanhakijalle, sellaisen voi ilmoittaa osoitteessa www.punainenristi.fi/tet

Projektin vaikuttavuuteen luetaan myös toiminta viranomaisten suuntaan. Tavoitteena oli saada maahanmuuttovirasto kiinnostumaan osaamiskartoituksista. Ja näin myös tapahtui. Siellä on nyt alkanut projekti, missä asiaa viedään eteenpäin osaksi vastaanottokeskusten toimintoja tulevaisuudessa. Ei hassumpaa!

Siitä Unkarin vierailusta vielä

30 minuuttia ei ole paljon. Mutta kun asian tiivistää ja yrittää esittää sellaisesta näkökulmasta, joilla kiinnostuksen saa heräämään, voi onnistua.

Esitin Euroopan Punaisen Ristin ja Puolikuun ammattilaisille kolme kysymystä.

1. Me teemme tällaista. Tehdäänkö jossain muussa maassa tätä?

2. Jos ei tehdä Punaisen Ristin toimesta, tekeekö joku muu, voisimme jakaa kokemuksia. 

3. Ja jos ette tee vielä, mutta kiinnostutte mallista, meiltä saa vinkkejä.

Johan alkoi kysymyksiä sadella yleisöstä. Ilmeisesti missään ei vastaavaa ole tehty.

Terveisin projektipäällikkö Miska