Mitä se turvapaikanhakijoiden vastaanotto on muualla?

Kirjoittanut: Miska Keskinen, projektikoordinaattori



Kävin keväällä ja kesällä tutustumassa kahden maan turvapaikanhakijoiden vastaanottoon liittyviin järjestelmiin.
Tässä joitakin huomioita Alankomaista ja Italiasta:

Alankomaissa on yksi operaattori, COA, Centraal Orgaan opvang Asielzoekers. Se on valtion organisaatio. Heidän mielestään kilpailuttaminen tässä asiassa olisi naurettavaa resurssien hukkaamista. Vastaanottojärjestelmän sisällä terveydenhuolto on kilpailutettu yhdelle organisaatiolle (Medifirst). Samoin turvallisuus ja vartiointi on järjestetty koko maassa yhdellä yhtiöllä.

Maassa on yksi rekisteröintikeskus Ter Apel, mistä turvapaikanhakijan aika Alankomaissa alkaa. Täällä tapahtuvat kaikki poliisin tutkimukset, terveystarkastukset, ensimmäinen turvapaikkakuuleminen ja ensimmäinen päätös turvapaikanhakijalle. Kaikki tämä neljässä päivässä. Päätös voi olla myönteinen, kielteinen tai maahanmuuttoviranomainen haluaa/tarvitsee vielä lisäaikaa tutkia tilannetta.

Päätöksen mukaan sitten valikoituu seuraava vastaanottoyksikkö. Positiivinen päätös vie keskukseen, missä asiakasta valmennetaan asumaan Alankomaissa ja missä hän odottaa kuntaan siirtymistä. Uuden kotikunnan määrää viranomainen, asiakas ei voi valita asuinpaikkaa. Sormenjäljet eli Dublin hitti tai negatiivinen päätös johtaa keskukseen, missä valmennetaan maasta poistamiseen ja odotetaan tarvittaessa säilöönottokeskukseen siirtoa. Epäselvissä tutkinnoissa laajennettu tutkinnan tarve vie odotusajan keskukseen AZC, asylum seekers centre, sillä tällöin turvapaikkatutkintaan tarvitaan enemmän selvittelyaikaa. Tämä vastaa eniten suomalaista odotusajankeskusta. Perheille on omat sijoituspaikat.

Keskusten koko voi vaihdella varsin laajamittaisesta 1500 ihmisen keskuksesta 200 ihmisen keskuksiin. Kaikki tarvittavat toimet olivat samassa pihapiirissä eli asiakkaan ei tarvitse poistua keskuksesta. Nyt tilanteen rauhoittumisen myötä koululaiset ovat siirtyneet kunnallisiin kouluihin.

Alankomaissa on sekä itsepalvelu- että ruokapalveluvokkeja (vok = vastaanottokeskus). Suuremmassa ruuhkassa ruokapalvelu oli yleisin muoto. Nyt keittiöitä on ehditty tehdä mm. kasarmeille ja vankilarakennuksiin tehtyihin vokkeihin. Yhteistä kaikissa keskuksissa oli se, että asunnoissa oli sama sisustus, samat sängyt, patjat, kaapit ja huonekalut. Omat viritykset verhoina, mattoina tai edes huonekaluina olivat kiellettyjä. Asiakkaat saavat itsepalvelussa 57 € viikossa rahaa maksettuna kortille, ei käteistä. Palveluvokissa rahaa ei saa. Asiakas pystyi halutessaan ansaitsemaan työllä lisää rahaa viikossa 7-14 €. Näitä tehtäviä olivat esimerkiksi keskuksen päiväkodin ylläpito, valvojan tehtävät tietokoneluokassa tai asuinkerroksessa jne. Näin hyvällä toiminnalla asiakas voi vaikuttaa omaan vastaanottorahaansa.

Kuvia huoneista

Merkittävin ero Suomeen oli viikoittainen ilmoittautumisvelvollisuus. Määrättynä päivänä pitää rekisteröityä omassa vastaanottokeskuksessa, vaikka asuisi yksityismajoituksessa. Ilmoittautumista valvoo ulkomaalaispoliisi.

Perheenyhdistäminen oleskeluvan myötä oli suoraviivainen ja helppo prosessi, mikä erosi Suomen käytännöstä.

Työpaikan etsinnässä vastaanottokeskus ei voi auttaa, mutta jos asiakkaalla on työpaikka, 75% palkasta menee COA:lle ja 25% asiakkaalle.
Oleskeluluvan saaneet osallistuvat pakolliseen kotouttamisohjelmaan 3 vuotta. Ohjelman alussa he saavat lainaa 10 000 €. Jos kotouttamisen jälkeen pääsee testin läpi, ei lainaa tarvitse maksaa takaisin - mutta jos ei pääse, laina pitää maksaa takaisin.

Hollannin Punainen Risti ei näy vok-arjessa kuin perustehtävien kautta (henkilöetsintä ja viestien välitys). Sen sijaan monet muut kansalaisjärjestöt järjestävät asukkaiden vapaa-ajalle paljon ohjelmaa.

Samaan aikaan Italiassa...

Italiassa vastaanottojärjestelmä on hyvin erilainen. Kävin tutustumassa Trenton alueella pariin Italian Punaisen Ristin ylläpitämään vastaanottoyksikköön.

Näistä ensimmäinen oli ylhäällä vuorella oleva maaseutumajoituspaikka, joka samaan aikaan toimi hotellina ja 20 nuoren miehen vastaanottoyksikkönä. Idea oli, että miehet tekevät työtä hotellissa ja takapihalla olevan eläinpihan yhteydessä sekä kylässä muutamassa muussa kohteessa. Kyse on ohjelmasta, johon hakeudutaan ja sitoudutaan. Jos haluaa, siitä voi erota ja palata odotusajan keskukseen.

Italian konteista tehty vastaanottokeskus.

Toinen VOK oli alhaalla laaksossa, odotusajan keskus, jossa voi vierähtää helposti parikin vuotta. Tämä keskus oli 230 asiakkaan konttikylä ja asiakkaita oli 25 eri kansallisuudesta. Siinä lämpötilassa ja sijoitettuna keskelle ei mitään - en olisi halunnut työskennellä siellä hetkeäkään. Konteissa ei ollut mitään muuta ilmanvaihtoa kuin ovi auki. Päivälämpötila oli tuolloin kesällä 35 astetta ja talvella sitten kylmä ja kostea.





Yleisesti vastaanottojärjestelmästä ja prosessista Italiassa:

Italiassa prosessi eroaa muista maista: ensimmäinen haastattelu tehdään leirissä! Tätä varten on omat erilliset projektityöntekijät ja tulkki. Haastattelua ei nauhoiteta, vaan se lähetetään viranomaiselle paperilla.

Kuva kontin sisältä.

Maahanmuuttoviranomaisten puhutteluun on pitkät jonot, odotusaika on noin vuosi. Jos saa luvan, ensivaihe on 6 kk ja pysyvämpi lupa on 5 vuotta. Italiassa 85 % hakijoista saa kielteisen päätöksen. Turvapaikanhakijat yrittävät kuitenkin saada työpaikan, että voisivat jäädä maahan ja välttää maasta poistamisen.

Järjestelmä toimii maakuntahallinnon kautta, joka sijoittaa ihmiset provinssissa päättäen kuka menee minnekin vokkiin. Jokaisella provinssilla on oma kiintiö eli Italiassa turvapaikanhakijoita siirretään maansisäisesti. Operaattoreita on monenlaisia, mutta kaikki ovat järjestöjä tai kolmatta sektoria. Ei yrityksiä, eikä kuntia keskusten pyörittäjinä.

Joka vokissa on oma sairaanhoitaja, vähintään osa-aikaisesti. Lääkäri käy vokissa muutamana päivänä viikossa. Punaisella Ristillä oli oma psykologi, joka huolehtii henkisestä ensiavusta ja auttamisesta, ja tekee jatkuvaa arviointia - vakavammat tapaukset lähetetään ulkopuolelle terapiaan.

Kielen opetuksesta huolehtii opettajien yhdistys, he käyvät opettamassa vokissa 8 h viikossa / asiakas. Opetus on pakollista. Pyykit pestään käsin, ei pesukoneita. Lakanat talo pesettää, vaihto kolmen viikon välein tässä keskuksessa. Työharjoittelut kestävät 2 kk ilman palkkaa, tavoitteena on työllistyminen. Vastaanottoraha on 2,50 € päivässä, jolloin saa majoituksen ja ruuan palvelukeskuksessa. Jos taas on sijoitettuna itsepalvelukeskukseen, vastaanottoraha oli n. 300 €/kk. Perheille vastaanottoraha oli 400 €/kk plus max. 3 hlöä saa 75 €/hlö päälle.

Turvapaikanhakija saa sijoitusprovinssin alueen sisällä ilmaisen julkisen liikenteen kulkukortin oltuaan 2 kk campissa, ja se käy juniin ja busseihin. Yksityismajoituskuviota ei Italiassa ole. Keskuksessa on päivittäinen ilmoittautumisvelvollisuus.

Vastaanottokeskuksissa on paljon erilaisia toimijoita kolmannelta sektorilta. Eläkeputkessa olevien työllistämisprojekti huolehti kuljetustehtävistä. Opettajat huolehtivat italian opetuksesta. Kirkko on vahvasti mukana. Monenlaista!



Vierailut olivat antoisia ja ajatuksia herättäviä. Näistä parhaat palat ja Suomessa hyödynnettävät asiat tuotiin terveisinä.


Kuvat: Miska Keskinen