Haastepiirissä Merja Yli-Urpo - vapaaehtoistoiminta vei juuri eläkkeelle jääneen mennessään

Kuka olet?
Olen Merja  Yli-Urpo, vaimo, äiti ja isoäiti, joka on muutaman vuoden ollut eläkkeellä leikkausosaston sairaanhoitajan työstä. Sitä työtä olenkin koko työssäoloaikani tehnyt. Lisäksi meillä on maalaistalo, jossa on erikoistuttu viljanviljelyyn, mutta siitäkin olemme eläkkeellä nyt. Pidän puutarhahommista ja kasvihuoneessa kasvaa herkulliset tomaatit ja salaatit.  Hauska harrastus on keikkailevat Mummot harjoituksineen ja esiintymisineen. Isoäitiys on ihanaa. Tällä hetkellä olen skypeisovanhempi kun toisen tyttären perhe lapsineen asuu maailman suurimmassa kaupungissa Shanghaissa.

Mikä on roolisi Punaisessa Ristissä ja miten olet lähtenyt toimintaan mukaan?

Olin juuri jäänyt pois työelämästä ja tiesin, että vapaaehtoistoiminta olisi palkitsevaa tällaisessa muutoksessa. Marssin Punaisen Ristin toimipisteeseen Loimaalle ja kyselin mitä sieltä minulle löytyisi.  Heillä oli juuri alkanut henkisen työn peruskurssi.  Tämä toiminta olisi kliiniselle leikkaussalityölle täysin vastapainoa. Sopisi hyvin.

Toiminta oli vasta käynnistysvaiheessa Loimaalla ja kaikille uutta. Roolini ryhmässä on toinen ryhmänvetäjä.

Mikä on toiminnassa parasta, mitä se antaa sinulle?

Punainen Risti järjestää paljon hyviä koulutuksia ja harjoituksia. Lisäksi joka ryhmäkokoontumisessa on meillä omaa koulutusta ja mukavaa ryhmäytymistä.  Työpari on tunnettava hyvin, sillä tehtävä ovat vaativia.  Päivystyspuhelinta kantaa kaksi kerrallaan viikon, kaksi  tai kuukauden, miten kullekin sopii. Ryhmäkokouksissamme on usein vierailevia yhteistyöviranomaisia tai muita, joiden toiminta sivuaa henkisen tuen tehtävää. Varsinaiset tehtävät ovat olleet kiintoisia ja koskettavia. Hienoa että saa olla rinnallakulkijana kanssaihmisen vaikeissa hetkissä. Jokainen tehtävä myös puretaan, joka auttaa jättämään koetun taakseen.  Vertaistukea saa myös muista ryhmistä ja joita tapaa ryhmänvetäjäkokouksissa ja seminaareissa.

Turun puukotus oli meidän ryhmän "tulikaste". Oli hienoa huomata Turun toritapauksessa miten suuri rooli Suomessa Punaisen Ristin henkisen tuen ryhmillä oli viranomaisten rinnalla. Itse olin heti tapahtumasta seuraavana päivänä torilla ja tapasin useita henkilöitä, jotka olivat olleet aivan lähellä traagisia tapahtumia, jopa uhrin auttajana. Sain lähettää heidät välittömästi tapaamaan Punaisen Ristin päivystävää psykologia. Keskustelin myös kaikkien torityöntekijöiden kanssa jakaessani heille kutsua yhteiseen tapaamiseen.

Kolme syytä lähteä mukaan vapaaehtoistoimintaan?

Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa koska tahansa, sanoi eräs luennoitsija. Tänään sinulle, huomenna minulle. Siksi koen tärkeäksi olla mukana  toiminnassa. Palkitsevaa on tunne että on onnistunut toimiessaan tukijana. Lisäksi saa kuulua upeaan ryhmään. jossa tapaa mukavaa porukkaa sekä aina  oppii jotain uutta.  Oman ajan antamiseen ei tarvita rahaa, siihen on kaikilla varaa.

Kenet haastat seuraavaksi?

Haastan seuraavaksi Ulla Tytykosken Alastaron osastosta.