Kirjoittaja: Outi Ollila, monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä, SPR Varsinais-Suomen piiri
Olen Outi Ollila
ja aloitin Varsinais-Suomen piirissä työskentelyn syyskuun alussa. Sijaistan
Pauliina Pensikkalaa kolme kuukautta. Ennen työtehtäviäni täällä piirissä toimin
pari vuotta aktiivisesti Punaisen Ristin vapaaehtoisena monissa eri tehtävissä
aina kielikerhon ohjaamisesta vaatekaappien kokoamiseen, vapaa-ajan toimintojen
koordinoimisesta siivousinfojen pitämiseen Turun vastaanottokeskuksissa.
Keväällä 2017 olin mukana maahanmuuttajien työelämävalmiuksia edistävässä
mentoroinnin pilottiprojektissa. Olen myös toiminut Turun kansainvälisen klubin
ohjaajana ja koordinaattorina.
Vaikka
peruskoulutukseni on kaupallinen, olen vahvasti sosiaalialan ihminen. Olen myös
aina tykännyt kielistä ja kulttuureista. Aiemmin olen ehtinyt tehdä
monenlaista, mm. kehitysyhteistyötä, EU-tiedotusta ja järjestötyötä
vammaispuolella.
Olen nauttinut
SPR-työstä suunnattomasti. Päivät ovat työntäyteisiä ja työtehtävät mukavan
vaihtelevia. Toimin maahanmuuttajaohjelmassa ja työhöni kuuluu koulutusten ja vapaaehtoistapaamisten
järjestämistä, verkostoyhteistyötä, kampanjoita ja tapahtumia, osastojen
tukemista, ns. paperittomien tilanteen seuraamista ja valmiutta heidän
auttamisekseen, yhteistyötä vastaanottokeskusten ja viranomaistahojen kanssa
sekä tietysti normaalia hallintoa. Maahanmuuttajien kotoutumisen tukeminen on
työssäni keskeinen asia ja siinä voinkin olla nyt mukana monella eri tasolla.
On suuri ilo
seurata, miten ihmisten elämät edistyvät – vaikkakin joskus mutkien kautta.
Maahanmuuttajat saavat kuntapaikkoja, osallistuvat koulutuksiin, oppivat suomea
ihan kohisten ja moni on jo päässyt leivän syrjäänkin kiinni työelämässä. Työ
sisältää myös surua, luopumista ja sitä ettei voi auttaa kaikkia. Iloa saan
silti paljon siitä, kun maahan (ja varsinkin omaan kaupunkiini) muuttaneet
saavat ystäviä, harrastuksia, kunnollisen asunnon ja perheensä luokseen.
Välillä mietin, että olenko itse aina osannut ja muistanut nauttia näistä
elämän perusasioista? Nyt osaan, joka päivä!
Rasisminvastainen
työ on myös tärkeää tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa. Yritän tuoda
jokaisessa koulutuksessa ja tapaamisessa esiin asian tärkeyden. Aina ei
tarvitse puhua rasismista, voi puhua positiivisemmin mukaan ottamisesta,
moninaisuudesta, monikulttuurisesta yhteistyöstä, kansainvälisyydestä.
Ennakkoluuloja on meillä kaikilla. On oikein hyvä välillä reflektoida itseään,
suhtautumistapojaan ja käyttäytymismallejaan. Tietoisuuden lisääntyminen tuo
paljon valoa ja ilmavuutta ajatteluun ja toimintatapoihin.
Kuuntelin vähän aikaa sitten ELY-keskuksen webinaaria maahanmuuttajien työllistymisasioista. Siellä tuotiin esiin tutkimus, jonka mukaan monikulttuurisuus työpaikoilla oli selvästi yksi menestystekijä, joka lisäsi innovaatioita ja yritysten kannattavuutta. Työelämässä niin kuin muuallakin avoimuus, reiluus ja rohkeus kannattaa. Vaikuttamistyö on osa Punaisen Ristin toimintaa ja koen sen luontaisesti myös omaksi tehtäväkseni.
Vaikka
sijaisuuteni päättyy jo marraskuun lopussa, olen jatkossakin mukana
vapaaehtoistyössä ja tapahtumissa. Minulla on ilo jatkaa hyvin samantapaisissa
tehtävissä Mannerheimin lastensuojeluliiton monikulttuurisessa hankkeessa heti
SPR-työni päätyttyä. Samoissa verkostoissa ja yhteistyöryhmissä tavataan! Muuten
olisi ollutkin liian kova pala poistua näistä kuvioista. Kiitos kaikille ja
nähdään!
