Nuoret Tanskassa - mitä jäi käteen?

Kirjoittaja on SPR Varsinais-Suomen piirin nuorisotoiminnan suunnittelija Sara Parhiala

Jo miltei perinteeksi muodostunut nuorten opintomatka on tältä kesältä taputeltu. Tänä vuonna halusimme päästä jonkin todella merkityksellisen asian äärelle. Tahdoimme käsiimme jotain sellaista, joka auttaisi meitä oivaltamaan uusia asioita vapaaehtoisuudesta ja tekemään asioita entistä paremmin. Päädyimme järjestömme nuorisotoiminnan ruohonjuuritason kysymyksien äärelle; miten saada toimintaan mukaan lisää nuoria? Missä päin maailmaa on onnistuttu nuorten mukaan saamisessa ja millä keinoin?  Taustatiedon keräämisen jälkeen ehdotimme Tanskan Punaiselle Ristille vierailumahdollisuutta ja he ilmoittivat ottavansa meidät ilolla vastaan. Rahoitus matkaan haettiin tänäkin vuonna suurelta osin Folke Bernadotte – muistosäätiöltä ja nuorten maksettavaksi jäi vain pieni omavastuuosuus. Näin mahdollisimman monen piirin nuoren oli mahdollista hakea mukaan!

Titte Søe (keskellä) esitteli meille Punaisen Ristin nuorten tiloja ja toimintaa

"Tanskan malli" - URK

Saimme kokoon hienon 8 hengen porukan, jonka kanssa lähdimme tiistaina 7.8. lentäen Kööpenhaminaan. Neljän päivän pituisen reissumme aikana tapasimme mielenkiintoisia ihmisiä ja saimme kuulla paljon siitä, miten ”Tanskan malli”, joksi sitä leikkisästi voisi nimittää, eroaa siitä mitä teemme Suomessa.

Heti tiistaina tapasimme Tanskan Punaisen Ristin nuorten, Ungdommens Røde Korsin tiloissa heidän työntekijänsä Titte Søen, joka valotti meille ehkä suurinta yksittäistä eroa maidemme välillä; Tanskassa nuoret ovat hyvin itsenäisiä ja eriytyneet vuonna 1988 Tanskan Punaisesta Rististä. Ihan täysin erillisistä laitoksista ei tietenkään puhuta, sillä jokaisessa maassa voi olla vain yksi Punaisen Ristin tai Punaisen Puolikuun liike. URK toimiikin Tanskassa varsinaisen kansallisen yhdistyksen alla ja heidän apunaan.

Nuorelta nuorelle

Selkeää on, että Tanskassa painotetaan nuorelta nuorelle - toimintaa. Nuoret tekevät itseään koskevat päätökset, josta hyvänä esimerkkinä muun muassa URK:n hallituksen tuore puheenjohtaja, joka on 23-vuotias. Titten mukaan nuoret innostuvat vaikuttamisesta kun näkevät sen olevan heille mahdollista. Päättäviin asemiin ehdolle asettuminen ja vaikuttaminen on tehty nuorille helpoksi. Lisäksi he näkevät joka puolella mallia siitä, että Punaisessa Ristissä on mahdollista edetä ja päästä tekemään heitä itseään koskevia päätöksiä. URK:ssa halutaan kouluttaa nuoria ja kehittää heidän ajatteluaan sekä mahdollistaa kokemusten kerryttäminen johtavissa rooleissa.

Eroja maiden välillä löydettiin myös jäsenyydestä puhuttaessa. URK:n jäsenmalleja ovat maksava ja ei-maksava jäsen. Jäsenmaksulla nuori kannattaa järjestönsä toimintaa, mutta myös ilman maksua jäseneksi liittyvä pääsee mukaan vaikuttamiseen ja esimerkiksi asettumaan ehdolle tärkeisiin tehtäviin.

Reissuun kuului myös kulttuuria; tässä Rosenborgin linnaan tutustumista

Mikä nuoria motivoi toimintaan?

Eri motivaattoreista sekä niiden tunnistamisesta vapaaehtoisuuden taustalla puhuttiin runsaasti. Yksi haluaa kerryttää kokemuksia CV:a varten, toinen pitää ystäviä Punaisessa Ristissä tärkeimpänä syynä osallistua toimintaan ja kolmas on löytänyt halun auttaa jonkin omakohtaisen kokemuksen kautta. URK:lla työskenteleekin useita ihmisiä, joiden tehtäviin kuuluu yhteystietonsa jättäneiden nuorten kontaktoiminen puhelimitse ja heidän auttamisensa sopivan vapaaehtoistehtävän löytämisessä. Yhtenä vetovoimaisena toimintamuotona mainittiin sairaaloissa olevat kahvilat, joissa pitkään sairaalahoidossa olevat ihmiset saavat jutella ja viettää aikaa nuorten vapaaehtoisten kanssa.

Nuorten auttava puhelin

Keskiviikkona tapasimme nuorten auttavassa puhelimessa vapaaehtoisena toimivan Andreaksen. Andreas oli opiskeluaikoinaan nähnyt kaverin hehkuttavan Facebookissa mukavaa ja tärkeäksi kokemaansa vapaaehtoistoimintaa Punaisella Ristillä ja päätynyt näin itsekin hakemaan mukaan. Tarvittavan koulutusjakson suoritettuaan hän oli nyt toiminut 1,5 vuotta vapaaehtoisena puhelin- ja  chat-päivystäjänä kolme kertaa viikossa joka toinen viikko. 

Andreas kertoi meille omista kokemuksistaan vapaaehtoisena

Andreas oli tyytyväinen siihen, että pienissä tiimeissä vapaaehtoiset saavat itse varata päivystysvuoronsa aikataulujensa mukaan. Lisäksi noin kerran kuukaudessa järjestetään vapaaehtoisten yhteinen tapaaminen syömisen ja kuulumisten vaihdon merkeissä. Andreas koki vapaaehtoisten sitoutuvan tehtävään hyvin, sillä porukka ei tunnu työkavereilta vaan kaveriporukalta, joka viettää aikaa myös tällä tavalla yhdessä. Päivystysillan päätteeksi saatetaan lähteä vielä yhdessä läheiseen ravintolaan istumaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Punaisen Ristin virtuaalimaailma

Vielä torstaina tapasimme Christian Robdrupin, joka kertoi meille Tanskan Punaisen Ristin toiminnasta. Monen mielenkiintoisen faktan, luvun ja tiedon lisäksi mieleemme jäi ehkä parhaiten talon alakerrassa sijainnut virtuaalimaailma/esittelytila, johon muunmuassa koululaisluokkia kutsutaan tutustumaan.

Saimme kumisaappaat jalkaan ja meitä ohjeistettiin jättämään kännykät huoneen ulkopuolelle. Edessämme aukesi hieman hämärä tila, jossa pääsi katsomaan virtuaalilasien kautta pakolaisperheen arkea ja tekemään erilaisia testejä siitä miltä elämäsi näyttäisi, jos olisit syntynyt vaikkapa Malawissa. Mikä olisi eliniänodotteesi tai mille alalle luultavasti työllistyisit? Eläisitkö köyhyysrajan alapuolella ja joutuisitko viettämään lapsuutesi työskentelemällä pitkiä työpäiviä?

Ehkä ryhmämme pysäyttävin kokemus oli kosketusnäyttöpöydän avulla pelattava dilemmapeli, jossa pelaajien eteen tuotiin äärimmäisen hankalia, konkreettisia esimerkkikysymyksiä siitä, millaisiin valinnan tilanteisiin Punaisen Ristin avustustyöntekijä voi kentällä joutua. Peliajan huvetessa päätösten piti olla nopeita, kuten oikeassakin elämässä ja oikeat valinnat pohjautuivat tietenkin Punaisen Ristin periaatteisiin, joita myös käytiin kunkin kysymyksen jälkeen läpi. Peli herätti paljon keskustelua ja olimme kaikki sitä mieltä, että tällainen olisi saatava Suomeenkin.

Päivitimme reissun aikana aktiivisesti @sprvsnuoret – Instatiliä. Sieltä voi edelleen käydä tsekkaamassa reissun kohokohtia sekä myös tulevia toiminnan paikkojamme. Tanska antoi meille uusia ajatuksia oman nuorten ryhmätoimintamme kehittämiseen ja muutamia ihan konkreettisiakin vinkkejä. Siispä viimeiseksi yksi jakamisen arvoinen vinkki meidän nuorisotomintaamme: jos idea tuntuu sinusta hyvältä, se on luultavasti jonkun muunkin mielestä hyvä. Uskalla tehdä.